Georges Bernanos - Maalaispapin päiväkirja
Josephine Tey - A Shilling for Candles
William Shakespeare - Rikhard III
Anonyymi - Lancelot of the Lake
Aino Kallas - Virvatulia
Ngaio Marsh - Death and the Dancing Footman
Ivan Turgenev - Kuningas Lear arolla
Elizabeth Bowen - A World of Love
Jerome K Jerome - Kolme miestä pyörillä
Aira Brink - Memmoin arvat
Henri Nouwen - Sydämen tie
Else Roesdahl - Viikingit
Umayya Abu-Hanna - Multikulti
Guy Delisle - A User's Guide to Neglectful Parenting
Ferri & Conrad - Asterix ja piktit
Kuten näkyy, marraskuu on ollut hyvä lukukuukausi. Lähinnä siitä syystä että siitä vietettiin ensin tovi sitkeässä flunssassa ja sen jälkeiset jälkivaivat ovat myös suosineet harrastuksena enemmän lukemista kuin mitään muuta...
Huomionarvoista on ollut myös toisen kirjablogin perustaminen useammalla osallistujalla mutta rajatummalla teemalla, Ota ja lue -blogissa luetaan ja kirjoitetaan kirjoja katolilaisesta näkökulmasta. Sinne olen nyt kirjoittanut mm. tuosta Nouwenin kirjasta ja kohtapuoleen laadin tekstin sinne myös Brinkin kirjasta joka tuli luettua uudestaan.
Asterix ja piktit oli tasonnosto sarjan muutamasta edellisestä vaikka huipuille tässä ei vielä mennä. Intia-albumi on varsin osuva verrokki ja hivenen tässä myös uskaltaa odottaa että seuraava voisi olla vielä parempi.
(edit: linkki Memmoin arvat -tekstiin)
4 kommenttia:
Asterix ja piktit on mennyt hieman ohi, jotenkin olen ollut nuiva Lucky Luken ja Asterixin myöhäistuotantoon, mutta hienoa jos taso on noussut :)
Asterixin pari kolme viimeistä albumia olivat kyllä sen verran heikkoja tarnoiltaan (piirrosjälkihän toki säilyi ansiokkaana) että keskinkertaisellakin suorituksella pääsi ylöspäin.
Lucky Luke ei ole ihan niin alas mennyt, lähinnä nämä viimeiset ovat olleet helposti unohdettavia, mutta sarja kesti kyllä paljon paremmin Goscinnyn kuoleman.
Toivottavaa tässä kyllä olisi että Ferri ja Conrad pääsisivät tekemään vähän rohkeammin omaa juttuaan, aikaisempien kopiointi on kuitenkin aika laimeaa...
Noista pitkistä eurosarjoista Piko ja Fantasio on klaarannut tekijävaihdokset parhaiten, Franquinin kausi on huippu (tai en ole alkuperäisen tekijän Jijen juttuja lukenut), mutta seuraajistakin on löytynyt hyviä tekijöitä ja kukin tekijä on kuitenkin voinut tehdä sarjasta omannäköisensä.
Antaisitko lyhyen arvion Multikultista. Kannattaako lukea?
Parempi lukea kuin olla lukematta. En ollut kaikista asioista samaa mieltä Abu-Hannan kanssa ja tällä on joitain yksipuolisia painotuksia ja toisaalta joitain sivuutuksia mutta siitä tuli kyllä myös hyviä pointteja, sekä sellaisia joiden suntaa oli jo jonkin verran hahmottanut mutta myös muutama "enpäs ollut tullut ajatelleeksi".
Ja tyylillisesti se on kuitenkin tehty varsin helposti lähestyttäväksi käsikirjaksi.
Lähetä kommentti