Tämä on nyt seitsemäs lukemani Josephine Teyn kahdeksasta dekkarista, ja tämä alkaa aika epätavallisesti: satunnainen ohikulkija löytää naisen ruumiin, ja kyseessä on mitä ilmeisimmin murha. Muissa kirjoissa on ollut huomattavasti enemmän epävarmuutta mitä oikeastaan on tapahtunut vai onko mitään, joten tällainen perinteisempi ote oli hieman yllättävä...
Nainen on menestyvä näyttelijätär Christine Clay, joka lomailee incognito erään tuttavansa huvilassa seuranaan mies johon tutustui aivan sattumalta noin viikkoa aiemmin. Ja kyseinen mies onkin sitten pääepäilty...Juttua selvittää Teyn vakiohahmo, Scotland Yardin tarkastaja Alan Grant, yhä hieman väritön henkilö verrattuna muuhun henkilökaartiin, ja pari muuta hahmoa saakin oman näkökulmahetkensä (huomasin muuten että Alan Grantilla on sama syntymäpäivä kuin minulla).
Aika perinteisenä dekkarina tämä etenee vaikka onkin tyylillisesti myös aika lukuromaanimainen ja hajanainen verrattuna vaikkapa Christien tiukkoihin paketteihin, osa juonenkäänteistä ei oikeasti johtanut mihinkään ja toisaalta varsinainen ratkaisu tuli kuitenkin vähän puskista...Mielenkiintoinen tvisti oli laittaa Grant tekemään pari kohtalaista kömmähdystä ja toisaalta kuvata parin muun henkilön hyvinkin nokkelaa päättelyä joiden avulla selvittelevät omia juonenkäänteitä, löytävät ratkaisevia todisteita tms., Grantin tavallisuutta korostetaan verrattuna vaikka Poirotiin tai lordi Peteriin.
Aikakauden brittidekkareille tyypillistä kasuaalia rasismia toki löytyy, samoin hieman Teyn perinteistä journalismikritiikkiä. Viihdyttävä teos muttei kyllä kirjailijan terävintä kärkeä.
Alfred Hitchcock on muuten filmannut tämän nimellä Nuori ja viaton, lähinnä napaten alkuasetelman ja kirjan kolme henkilöä ja dumpaten kaiken muun tehdäkseen omassa tuotannossaan perinteisen "syytöntä miestä epäillään rikoksesta"-filmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti