Anonyymin ritariromantikon proosateos 1200-luvun Ranskasta kulki laukkukirjana puolisentoista kuukautta, en tiedä oliko suhteellisen hidas lukutahti eduksi vai haitaksi. Koska alkukieli oli ranska niin käännös oli tehty nykyenglanniksi ja oli näin tolkullisesti luettavaa mutta kerronta onkin sitten eri asia...
Tarinassa oli tuttuja piirteitä kun Lancelot hahmona oli tullut tutuksi muusta kuningas Arthuriin liittyvästä kirjallisuudesta ja ritariromanssejakin on aiemmin tullut luettua. Kirjan alussa Lancelot ei kuitenkaan tiedä nimeään ja kertojakin on varsin johdonmukaisesti mainitsematta sankarimme nimeä ihan alkukappaletta lukuunottamatta, päähenkilöämme kutsutaan ensin "nuorukaiseksi" ja sitten "ritariksi", vasta loppupuolella aletana puhua Lancelotista. Ja arvatkaa vain kuinka paljon tässä kirjassa on muita ritareita. Viittaussuhteet menevät muutenkin vähän miten sattuu, ja kirjan kääntäjäkin joutuu lisäilemään runsaasti alaviitteitä että kuka tässä nyt oikein puhuu kenelle, ja ajoittain tunnustamaan että jokin kohta on epäselvä.
Ihan liiallisesti ei draaman kaariakaan harrasteta. Vaikka kirjan nimessä onkin yksi henkilö niin rakenne on enemmän kudosmainen, monta muutakin henkilöä seurataan ja näidne osuudet muodostavat huomattavia tarinakokonaisuuksia. Tapahtumasarjoja ei myöskään rakenneta mitenkään erityisesti kliimakseja ja huippukohtia korostaen, sellaisia toki tulee mutta muutamakin juonenkäänne pedataan ensin merkittäväksi ja sitten kun siihen tartutaan niin huomio onkin kääntynyt jo jonnekin ihan muualle. Kerrontatekniikasta tuli lähinnä mieleen saippuaoopperat ja saattaapi olla että niiden tyyliin näitä on aikoinaan kerrottukin...
Niin, siis juonentapainen. Lancelot päätyy orpona Järven valtiattaren kasvatiksi, ja kasvettuaan jälkeen lähtee kuningas Arthurin hoviin ritariksi. Hän on ritarina tietysti paras ja mahtavin ja vähän ajan päästä muutkin huomaavat sen (asiaa hämää jonkin verran se, ettei hänen nimensä ole tiedossa ja hänellä on tapana vaihtaa varusteita ja kilpiä...). Hän myös rakastuu kuningatar Guinevereen (joka vastaa rakkauteen) ja ystävystyy kuningas Galehotin kanssa (joka jossain vaiheessa sotii kuningas Arthuria vastaan). Ja sitten siinä välissä tapahtuu kaikenlaista muuta.
Mutta onhan tämä omassa tolkuttomuudessaan silti varsin viihdyttävä kirja, vaikkei nyt ihan mestarien kuten Chretien de Troyesin tasolle nousekaan.
"Now tell me," said the queen, "why you said that four is better company than three. A secret is better kept by three than by four."
"My lady," she said, "that is true."
"Then three is better company than four," the queen said.
"My lady," she said, " not in this case, and I shall tell you why. It is true that the knight loves you, and Galehot knows it, and from now on they will take pleasure in it together in whatever land they are, for they will not be here for long. And you will be left all alone, and no lady but you will know of it, and you will have no one to reveal your thoughts to, and so you will bear the whole burden alone. But if it pleased you to let me be the fourth in the company, then we ladies should console each other, just as the two of them will do, and you will be more content."
Toinen rasti Annamin Vive la France! -haasteeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti