Aino Kallakselta olen aiemmin lukenut pari kirjaa, tietysti sen Sudenmorsiamen sekä lyhyiden juttujen kokoelman Seitsemän neitsyttä, ja molemmista pitänyt. Kun sitten tuli vastaan tämä novellikokoelma niin piti napata mukaan.
Ihan sellaista tarinallisuutta kuin Seitsemässä neitsyessä oli ei tässä ollut kuin parissa tarinassa, enemmän mentiin normaalin novellin suuntaan, ja lyhyistä jutuista tuli aika ajoin mieleen vaikkapa Jotuni tai Kailas, kieli tosin viittaa ajoittain Sudenmorsiamen suuntaan vaikka pysyy toki arkisempana. Tietynlaista temaattisuutta tässä kokoelmassa on, johon kirjan nimikin viittaa: monessa tarinassa henkilöt jahtaavat jotain joka väikkyy näköpiirin rajoissa ja joka saattaa olla todellista tai sitten ei, oli kyseessä sitten tosirakkaus, elämän tarkoitus tai punainen hylje.
Kokoelmana tämä oli kuitenkin aika epätasainen, jotkut novellit olivat kiinnostavia mutta jotkut jäivät fragmentinoloisesti roikkumaan ilmaan tai muuten tuntuivat keskeneräisiltä. Vaikkapa viimeinen novelli 'Suljettujen akkunalluukujen takana', ensin esitellään henkilöt huolellisesti ja sitten näiden välillä käydään yksi lyhyt ja irrallinen keskustelu. Jotkut muut, kuten 'Yhteentörmäys' taas käytti irrallisuutta ja epämääräisyyttä paljon paremmin hyödyksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti