Huuhtasen kokoelma oli taas satunnaislöytö kirjastosta ilman mitään ennakkokäsityksiä.
Muutaman sivun jälkeen alkoi heräillä mielikuvia kuvataiteiden puolelta, mieleen tuli erityisesti Wassily Kandinskyn abstrakti taide: kansi vihjaa abstraktion suuntaan ja muutamalle runolle on annettu sellaisia nimiä kuin "Spekulaatio N:o 5" tai "Assimilaatio N:o 2". Sisältökin antaa samansuuntaisen vaikutelman, visuaalista muttei kovin esittävää, kielikuvia jotka melkein näyttävät joltain mutta saattavat olla näyttämättäkin.
Runoissa tuntuu liike, virtaus ja muodonmuutos. Virroista, tuulista ja sen sellaisista puhutaan usein, ja asiat muuttavat muotoaan ja sulautuvat toisiinsa amorfisesti, shakkilaudoista tulee pianonkoskettimia ja huoneet synnyttävät uusia huoneita. Toistoa käytetään kohtalaisen paljon, sana kulkee pitkin säkeitä ja purskahtelee esiin uusissa assosiaatioyhteyksissä, välimerkit heivataan aika ajoin pois ja syntaksikin venyy vaikkei murrukaan.
sinulla ei ole varaa leikkiä sen nimi on
takana se on tässä veitsen terällä missä
silmästä tuli kuuro missä leikki särkyy
siellä lennät sinisesti arasti ikuisesti
unohtamatta nimeä sen nimeämätöntä
hetkeä jota saat odottaa saat ottaa sen
omaksi siniseksi tahtoisit ilman mitään
rajaa tekemätöntä joka kestää hetken
sinussa leikkii nimetön annoit sormesi
sille annoit kaiken vallan nimettömälle
korvalle hiljaiselle joka antautuu taas
ja taas ja taas pysyt pystyssä leikissä
jossa kukaan ei voi voittaa sinistä tätä
hiljaista soljuvaa laulavaa leikkiä tätä
kaikelle antautuvaa kaiken uhraavaa
loputonta mutkaa mutkan takana tätä
hiipivää arkaa yön omaa ja sinun tätä
takovaa hillitöntä loputonta leikkiä
2 kommenttia:
Hauskasti syöksähtelevä rytmi tuossa runossa ja muutenkin hienoja kielellisiä oivalluksia.
Toivottavasti kokoelmassa on myös suvantokohtia, että vähän hitaammatkin pysyy vauhdissa mukana.
Hyvin toteutettua kiivasta rytmiä arvostan, kirjassa on kyllä rauhallisempiakin pätkiä.
Lähetä kommentti