23.4.13

Hilja Valtonen - Poikamiestyttö

Hilja Valtosen kirjoja olen lukenut tässä vuosien varrella nipun ja olen niistä pitänyt, Valtosen kepeys ja sujuvuus on omaa luokkaansa suomalaisessa kirjallisuudessa. Niin tässäkin, huolimatta sekalaisista rankemmistakin tapahtumista ja tragedioista yleissävynä on "kaik lutviutuu", Valtonen ei väännä väkisin sentimentaalisia säälinkyyneleitä muttei mennä myöskään mihinkään liian höttöiseen vaahtokarkkiin.

Muuten on kyllä todettava että tämä ei ole lähelläkään Valtosen parhaimmistoa. Meillä on perinteiseen tapaan päähenkilönä nuori reipas nainen Pii, opettaja joka luovii töiden ja mahdollisten romanttisten kuvioiden läpi parhaansa mukaan. Tällä kertaa tapahtumat vain hajoavat sinne tänne, kirja alkaa Piin varhaislapsuudesta reilu pari vuosikymmentä eteenpäin eikä oikein osaa fokusoitua mihinkään ja kunnollista draaman kaarta ei saada kehiteltyä. Aivan kuin Valtonen olisi vain alkanut kirjoittaa kirjaa sen kummemmin suunnittelematta mitä on tarkoitus tapahtua, kunhan vain tulee seuraava luku valmiiksi. Valtonen on parempi tiukemmin rajatuissa kirjoissa kuin tällaisissa harhailevissa eepoksissa.
Tyyli toki on tallella ja niinpä tämäkin kirja on sujuvaa luettavaa, ja ajankuvaa on aina mukava seurata, muttei tämän lukematta jääminen ole olennainen menetys (paitsi ehkä kovimmille faneille).

5 kommenttia:

Mari a kirjoitti...

Tämä taitaa olla Valtosen myöhäisempää tuotantoa? Ehkä kirjailijan voima on jo vähän heikentynyt ja naisen asemakin muuttunut? Muistan Valtosen kirjat terävinä, joissa naiset näyttävät, että nainenkin pystyy. Olen syvästi rakastunut Valtosen teoksiin, ja lukenut monta kertaa joitakin =)

hdcanis kirjoitti...

Näkyy olevan toiseksi viimeinen romaani, edellisen kirjoittamisesta yhdeksän vuotta ja seuraavaankin meni yhdeksän.

Ja tässäkin on terävyyttä ja pystyvä nainen eli varmaan fanit tämänkin ääressä viihtyvät, mutta tosiaan, kokonaisuus on hukassa.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Minä olen tykästynyt Valtoseen Vaimokkeen kautta. Se vaan on niin ihanan Suomi-filmimäinen kirjanakin. Itse elokuvaa en itse asiassa ole tainnut edes nähdä.

hdcanis kirjoitti...

En ole minäkään nähnyt Valtos-filmatisointeja mutta on ainakin noita Vaimoketta ja Miehekettä kehuttu, ja kirjoissakin on kyllä aikakauden filmien tunnelmaa.
Ihan kansainvälisestikin, kyllä voisin kuvitella jonkun Claudette Colbertin tai Joan Blondellin vetämässä näiden päärooleja.
Tai Ginger Rogers ja Fred Astaire Vaimokkeen pääparina, anyone? (joo, pitäisi lisätä tanssinumeroita ja miljöössäkin voisi tulla muutoksia)

Jokke kirjoitti...

Naseva arvio, olet löytänyt olennaisen.
Vaimoke on alkanut kiinnostaa