Lisää kokeilevaa proosaa, jee!
Johnson ei kuitenkaan Joycen tapaan lähde kehittelemään omaa kieltä, kokeilut on kerronnassa ja kokonaisuus oli siis mukavampi lukea. Kirjassa kerrotaan illasta vanhainkodissa sen kahdeksan asukkaan silmin, jokaisen asukkaan näkökulma kattaa 20 sivua ja tätä ennen taulukoidaan kertojan ikä, aistien toimivuus ja liikkuvuus ja mitä vaivoja kullakin oli. Tapahtumat jopa asettuvat varsin hyvin samoille sivuille, eli luvut voi joko lukea sellaisinaan tajunnanvirtakertomuksina tai hyppien luvusta lukuun tapahtumien kronologian mukaan. Luvut on järjestetty kertojien iän mukaan ja myöhempien lukujen kertojien kohdalla seniliteetti on jo aika pitkällä...
Ja viimeisessä luvussa ääneen pääsee sitten vanhainkodin hoitaja joka kertoo tapahtumat omasta näkökulmastaan, huomattavasti koherentimmasta mutta silti varsin kummallisesta...
Itse luin nämä luku kerrallaan ja vaikka en kauheasti tajunnanvirtatekniikasta pidäkään niin tässä se toimi varsin hyvin, luin kirjan aika reipasta vauhtia joten eri kertomuksista muodostui myös kokonaisuus. Kirjan alaotsikkona on 'A Geriatric Comedy' mutta huumori on aika mustaa (sanotaanko vaikka että House Mother ei ole erityisen kiva ihminen)...eli ei ehkä sovi kaikkein herkimmille mutta muuten tämä kyllä oli kiinnostava pieni opus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti