Seitsemän vuoden kirjabloggaamisen aikana olen seurannut monenlaista kirjallisuus-, kritiikki- ja kirjallisuuskritiikkikeskustelua ja osallistunut niihin itsekin. Blogia taaksepäin selaamalla voi löytää lukuisia tekstejä ja keskusteluja, hetkellisiä tai kestävämpiä. Koska nämä metabloggaukset on siroteltu pitkin blogivirtaa ja ne tapaavat keskittyä yksittäisiin aiheisiin ja liittyä johonkin sillä hetkellä ajankohtaiseen aiheeseen tai keskusteluun, päätin koota joukon keskeisiä ajatuksiani ja huomioitani yhtenäisemmäksi tekstiksi.
Koska kyseinen teksti ylittää reilusti järkevän bloggauksen pituuden (on se silti lyhyempi kuin esim. graduni), se on ladattavissa pdf-dokumenttina oheisesta linkistä.
https://drive.google.com/open?id=0B_0z-xYQ0MRfaDl2cU9sWFgyd3c
Kommentit, vastaväitteet, kysymykset, tarkennukset yms. ovat erittäin tervetulleita. Tekstiä saa myös levittää vapaasti, jos kokee sen moista ansaitsevan.
17 kommenttia:
Huh. Siinä oli aikamoinen läpileikkaus kirjabloggaamiseen. Hyvinkin tunnistettavia pointteja.
Ansiokas dokumentti ja kommentteja odottelen. Suuret linjst olivat minusta oikeat ja pienetkin.
Minulla on käsitys, että arvostelukappaleita ottavat voivat alkaa pohtia sanomisiaan ja kaventaa näkökulmaa.
Olen lukenut Sonja O:n pari kertaa, mutta kirjan ymärtää paremmin, jos on lukenut esim Ihon ajan ja Kultasuun sekä Pääoman.
Suht laajaan kattaukseen pyrin vaikka muistikirjaan jäikin joitain irrallisia ajatuksentynkiä jotka jäivät nyt liittymättä muuhun tekstiin. Ja eri bloggaajat varmaan laittaisivat ainakin eri painotuksia asioihin...
Se Sonja O taisi jäädä vähän irralliseksi maininnaksi jos ei ole lukenut noita mainitsemiani Aholan ja Wilhelmssonin esseitä, mutta siinä kiteytyy kyllä joitain keskeisiä ajatuksia, se on tiettyyn aikakauteen sijoittuva nuoren naisen esikoisromaani, miten luentaan vaikuttaa onko lukija aikalainen, nuori, nainen, lukenut kirjailijan muuta tuotantoa...
Uskomatonta, että jaksoit koota kaikki aiheen pääkohdat yhteen! Hieno juttu! Silmäilin tekstin läpi.
HYVÄ!
Tämä laaja kirjoituksesi kertoo minusta siitä, miksi me bloggaajat kirjoitamme:rakkaudesta kirjoittamiseen ja ajatusten jakamiseen.
Olen todennut pettyneenä lehtikritiikkien tason laskun. Vielä bloggaukseni alussa näin ison eron oman kirjoitteluni ja lehtikriitikon kirjoituksen välillä. Nyt olen muutaman kerran todennut, että jopa minä olisin kirjoittanut jostain kirjasta paremmin. Olen ajatellut, että lehtikritiikissä kirja sijoitetaan johonkin kontekstiin ja siitä osataan sanoa sekä hyvää että huonoa. Nyt näkyy usein pelkkiä juonikuvauksia tai huohottavia ihastuksen purskauksia. Joillain maakuntalehdillä on vielä perinteisiä kritiikin osaavia kulttuuritoimittajia. Helsingin Sanomissa taso vaihtelee, osa toimittajista osaa, osa ei.
Minä laitan tästä linkin viimeisimpään postaukseeni, jossa mainitsin esseet.
No huh kun kirjotit pitkän jutun. Jaksoin lukea sen kokonaan, mikä on aika hyvä saavutus (en koneella yleensä jaksa kovin pitkiä tekstejä lukea). Hyviä pointteja oli ja palaan tämän ääreen vielä uudestaankin.
Myönnetään että minullakin saattaa tökkiä pitkien tekstien lukeminen koneelta, mutta piti silti :) ja jonkin aikaa on ollut mielesäs että pitäisi tehdä, ja aiheitahan on sinänsä jo puitu aiemmin, piti vain järjestää ja kirjoittaa paremmaksi kokonaisuudeksi.
Lehtikritiikkien taso on tosiaan...vaihteleva, ja ymmärrän kyllä niitä paineita mitä tuon tekstin viimeisessä luvussakin mainitsen ja samalla pidän sitä valitettavana. Ja erityisen ongelmallisena pidän juuri homogenisoitumista, että sama kritiikki julkaistaan saman mediatalon kymmenessä eri lehdessä.
Netissä on paremmin tilaa ja moniäänisyyttä mutta ongelma on juuri tavoittavuus, pitäisi löytää kiinnostavat jutut ja samalla altistua sopivasti vähemmän kiinnostaville että jonkinlainen sivistys vielä pysyisi koossa...
Kun olin laittanut tämän tekstin julki niin kävin kirjastossa mm. lukaisemassa uuden numeron Kritiikin uutisia, siellä oli juttua jostain uudesta nettiportaalista jonne olisi tarkoitus kuratoida laaja-alaisesti netin taidekritiikkimateriaalia, lisätietoja on ilmeisesti luvassa tulevilla kirjamessuilla.
Ai niin, satuin löytämään kiinnostavanoloisen teoksen siihen esseehaasteeseen, nyt pitäisi vain lukea se :)
Sonja O on tosiaan esikoisteos, joten ensi kritiikissä ei voi nojata kirjailijan uraan, luultavasti nuori nainen pystyy ymmärtämään kirjaa ensilukemalta paremmin.
Omat juttuni pyrin aina sitomaan johonkin. Juonivetoiset kirjat lepäävät paljolti juonen varassa, joten niistä on vaikea kirjoitta ensi kritiikkiä. Minusta lehtien kritiikkien taso vaihtelee paljon, eikä niissä ymmärretä aina olennaisia kytkentöjä.
Blogin etu on myös se, että tekstiä voi editoida ( virheet pois) ja se, että sen voi linkata. Lisäksi omaan juttuun voi linkata vastakkaisia mielipiteitä kirjasta, mitä minä monesti teen. Lehdet eivät linkkaa kilpailijoiden juttuja.
Jeps, ja 22-vuotiaaseen opiskelijaan Suvi Aholaan Sonja O oli kolahtanut lujaa, ja vaikka vanhempi, kokeneempi, tietävämpi ja analyyttisempi Ahola olikin valmis hieman toppuuttelemaan, myös arvosti nuoremman minänsä innostusta. Ja tuosta tuleekin kysymys kumpi oli oikeassa, molemmat tavallaan.
Sinulla on asenne kohdallaan, kun otsikoit artikkelisi "Summaksi". Ei olla turhan vaatimattomia, jos on jotain todellista sanottavaa. Oli pakko ottaa vielä paperiversio koneelta, jotta lukeminen olisi ollut miellyttävämpää. Oli hienoa lukea oivaltava esitys bloggaamisesta ja oppia uusia käsitteitä, kuten "matalan impaktin media".Tuosta Zweig-sitaatistakin on ollut iloa. Erityisesti pidin lähtökohdastasi käsitellä bloggaamista koko kirjallisuuden, krittiikin ja persoonallisten tarpeiden kentässä. Siis kyseessä oli ihan oikea "Summa".
Itse aloin blogata, koska halusin kirjoittaa esseitä. Anonymiteetin olen halunnut pitää siksi, ettei virkaminäni sekoitu tähän harrastukseen. En blogissani parjaa ketään, en rakenna blogilla uraa enkä mainettani, vaan koen olevani marginaalissa oleva, marginaaliaiheista kirjoittava bloggaaja, jolla on muutama aktiivinen seuraaja ja parikymmentä "lurkkia".
Nostit hienosti esille bloggaamisen merkityksen sanoessasi, että se tarjoaa valtakritiikistä poikkeavia näkökulmia ja tuo myös esille kirjallisuutta, jota muuten ei käsitellä tai lueta laajemmin. Blogeissa on usein parempaa kirjallisuuskritiikkiä kuin valtamediassa.
Minusta on ollut myös hauskaa ja erikoista seurustella anonyymisti vuosikausia ihmisten kanssa, joista en tiedä juuri mitään muuta kuin heidän bloginsa mikrokosmoksen.
Kiitos hienosta artikkelistasi, jossa olisi aihetta moneenkin kommenttiin ja joka auttoi hahmottamaan omaakin paikkaa blogimaailmassa.
Mainio katsaus aiheeseen, havaitset lukemisen ja kirjoittamisen sikanautasedimentit monipuolisesti. Kilttikin olet, niin kuin kirjoituksesi kohde, ylisummaan. Kun some-maailmaa moititaan (varmaankin aiheellisesti) tolkuttomasta yksisilmäisyydestä ja primitiivisten tunteiden esittelystä, se ei päde kirjallisten blogien maailmaan. Asiallisuus on valttia - miksi, sitä en osaa sanoa.
Vaikka Summa yhdistyikin mielessä ensimmäisenä Tuomakseen, niin oli hyvä havaita muidenkin kirjoittaneen sellaisia, että kyse on juuri pyrkimyksestä yleisesitykseen, jolloin nimen käyttöä voi jopa harkita, ironialla tai ilman :)
Ja ajatuksena oli juuri kiinnittää huomiota olemassaoleviin, suosittuihin käytänteihin ja vähän pohtia mistä ne johtuvat: osa sellaisia joista blogeja on syytettykin. Osa syytöksistä on myös aiheellisia, mutta niissä on huomioitavat toiminnan eriktyispiirteitä...
Some-maailmassa on tosiaan tilaa yksisilmäisyydelle ja sen sellaiselle, mutta sivuston kuten blogin on yleensä pidettävä jokin sisäinen linja ja taso. Tietysti se linja voi olla esim. jonkin ryhmän ennakkoluulojen ruokkiminen tms. ja tyylilajina räikeä valehtelu, mutta ainakin nykyisellään kirjablogeissa moisen en ole havainnut menestyvän.
Jorma, vaikuttimissasi on aika lailla samaa kuin minullakin, vaikka aktiivisesti blogikentällä pyörimällä kävijämäärä on pikkuhiljaa kasvanut...mutta on yhä leimallisesti muita bloggaajia :)
Ai niin, en tiedä onko esim. mediatutkimuksessa joku muu termi "matalan impaktin medialle", korkeasta ja matalasta impaktista puhutaan paljon tieteellisessä julkaisemisessa, ja esim. luonnontieteissä eronsa on tunnetuilla yleislehdillä tyyliin Science ja Nature, ja erikoisalojen erikoislehdillä, jälkimmäisillä tavoittaa alasta valmiiksi kiinnostuneet muttei helposti muita.
Kattava kirjoitus, jonka luin suurella mielenkiinnolla, sillä kuulunhan itsekin ns. kohderyhmään ja toki halusin tietää voinko samastua siihen. Ja kyllä vain voin: pakko nostaa hattua, miten monipuolisesti olet aihetta käsitellyt. Eipä siis syntynyt tarvetta nyt nipottaa mistään tai vaatia lisäyksiä. :D
Kiitos tästä mielenkiintoisesta ja kattavasta kirjabloggaamisen valottamisesta. Ja huumorista - sikanautaa! Itse löysin kirjablogit vasta vuosi sitten eikä mitään suuria luuloja itsestä ole. Harrastajalukija ja harrastajabloggari. Mutta juuri minunlaiselleni kirjabloggareiden yhteisöllisyys on ollut innostavaa, haasteellista ja virikkeitä antavaa. Kun aikaisemmin etsin luettavaa omillani, olin monesti tyhjän päällä. Nyt olen lukenut paljon sellaista mitä muuten en olisi lukenut. Eli itsensä haastamista ja mukavuusalueen ulkopuolelle pujahtamista.
On totta että kirjabloggareiden kirjallisuuden tuntemus ja osaaminen on eri tasoista. Ihailen heitä. Mutta eiköhän me kaikki tähän kenttään mahduta. Ja jos pääsääntöisesti lukee ja bloggaa omaksi ilokseen (=minä), ei matalan impaktin medialla ole mitään merkitystä!
Kiitos - palaan varmaan myöhemmin uusintalukuun.
Eipä tämä elämä niin vakavaa ole...
Minäkin olen harrastajana liikkeellä, ja tässä vuosien varrella ajatus on vahvistunut että tämänluonteinen kirjoittaminen noilla toteamillani reunaehdoilla, matalammalla impaktilla ja kynnyksellä ja kevyellä rakenteella, sopii hyvin. Joskus kuulee ajatuksia että amatööri haluaisi aina ammattilaiseksi, että ainoa syy pitää kirjablogia olisi että oikeasti haluaa lehtikriitikoksi tms. mutta, no, en ole samaa mieltä, blogi on omanlaisensa väline.
Lähetä kommentti