13.10.16

Geraldine Kaye - Laguunin lapset


Lisää lapsia eksoottisissa ympäristöissä: Geraldine Kayen kirja sijoittuu jonnekin nykyisen Ghanan rannikolle 1800-luvun loppupuolella (nämä tiedot mainitaan kirjan alussa). Kalastajakylässä odotellaan sateiden jälkeen Laguunin murtavan tiensä hiekkasärkän yli, jolloin kalastuskausi voidaan aloittaa, mutta tämä tapahtuma antaa nyt odottaa itseään...ja Koto-poika käydessään salaa Laguunin toisella puolella Laguunin Sydämessä (metsikkö joka on pyhä ja näin ollen sinne meneminen on kiellettyä) huomaa siellä piileskelevän Va-tytön joka on paennut pohjoisempaa...

Eila Kivikk'ahon suomennos on ilmestynyt Lasten toivekirjastossa (ja sopii siis NTK-haasteeseen) joten eihän tässä pituutta tietenkään ole paljoa, reilu sata sivua Marjatta Söderströmin kuvituksilla, mutta tähänkin mittaan on perinteisen "yhteinen salaisuus"-juonen lisäksi siroteltu ihan kiinnostavaa väriä (miljöön autenttisuudesta en osaa sanoa mitään, tavallaan luin tämän fantasiaromaanina).
Koton kylää hallitsevat monenlaiset uskonnolliset ja yhteiskunnalliset säännöt, traditiot ja tavat mutta näiden systeemi on kuitenkin jossain määrin dynaaminen, monasti niissä on omaa mielekkyyttään mutta niin on myös niitä vastaankin menemisessä.
Samoin Koton kyläläiset ovat erityisesti kalastajia mutta lähiseudulla on myös maanviljelijöitä ja karjankasvattajia, ja vaikka tässä kirjassa ei juuri ulkopuolisia näykään (Va-tyttöä lukuunottamatta) niin ryhmien välillä on kyllä vuorovaikutusta, sopimuksia ja kauppaa (muutamastakin hyödykkeestä mainitaan että niitä hankitaan vain markkinoilta, niitä ei tehdä itse). Ja kuitenkin yhden ryhmän keksiessä muuttaa asioiden järjestystä muidenkin elämään tulee radikaaleja muutoksia, eikä aina tervetulleita.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Muistan tämän kirjan lapsuudestani. Jostain syystä yhdistin kirjan Tiikerihai-kappaleeseen ja odotin koko lukemisen ajan, että hai tulee ja syö jomman kumman lapsista. Oliko tässä kirjassa missään vaiheessa haita?

hdcanis kirjoitti...

Ei suoraan, mutta mainitaan kyllä: Koton isän tappoi tiikerihai. Minullakin kyllä siinä vaiheessa päässä soi "vaan julma tiikerihai, vaaniva tiikerihai..."