Siinä missä aiemmin lukemani Naguib Mahfouzin kirja Before the Throne oli korkealentoisen mytologinen, tämä pienoisromaani Wedding Song oli maanläheisempää draamaa, joskin myös tässä ei menty ihan perinteisellä kerronnalla.
Kirjalla kun on neljä kertojaa, joista jokainen kuvaa tiettyä tapahtumasarjaa omasta näkökulmastaan, kuka aloittaa aikaisemmin ja kuka myöhemmin, ja pikkuhiljaa lukijalle selviää parempi kuva...kerrottavana on erään kairolaisen teatteriperheen tarina ensin erään perheystävän, näyttelijän silmin, sitten perheen isän, sitten äidin, ja lopuksi pojan: vanhemmat ovat vastikään päässeet pois vankilasta, jonne joutuivat laittoman uhkapeliluolan pitämisestä, ja perheen poika on juuri kirjoittanut näytelmän, jossa kuvailee perhettään, peliluolaa ja huumeita, ja vaimonsa kuolemaa...
Varsin myrkyllinen perheyhteisö siis ja kun vähän kaikilla rakkaus kääntyy vihaksi ja halveksunnaksi ja unelmat ja ihanteet rapautuvat, niin ei tämä onnellinen kirja mitenkään ole. Kirjailijapojasta jonka idealismi ja ihanteen vähitellen revitään maahan tuli vähän mieleen muutama kuukausi sitten lukemani Rakhan Crocodiles, maa tietysti on sama ja pettymyksiä Egyptin lähihistoriassa on varmaan riittänyt.
Mutta hyvin on Mahfouz tässä tuon neljän näkökulman kuvauksen toteuttanut, tarina itsessään on hyvin selkeä mutta yksityiskohtien ja henkilösuhteiden kaikista näkökulmista paljastuminen kantaa kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti