Seuraavaa kirjallisuusnobelistia odotellessa voi lukea vaikka näitä vanhoja. Le Clézio on siinä mielessä helppo rasti, että tuotannossaan löytyy näitä taidesatuja, lyhyitä kuvitettuja lastenkirjoja (tälläkin oli pituutta 36 sivua, iso fontti ja kuvia eli vaikka ranskaa vähän hitaammin luenkin niin silti eilen illalla tämä meni).
Kovin juonivetoinen kirja tämä "matka puiden maahan" ei ole: poika haluaisi matkustaa mutta kun ei ole lentokonetta tai autoa, siipiä tai eviä...mutta on lähimetsä, ja jos on tarkkaavainen ja tietää, huomaa että puut elävät, katselevat, puhuvat ja kuuntelevat ja liikkuvatkin...mutta ovat sen verran arkoja, että yleensä ihmisten lähellä ovat paikallaan ja vaiti...mutta ihminen, kuten tämä pieni poika, voi toki oppia kesyttämään puita ja tällöin näkee ja kuulee asioita.
Le Clézio ilmeisesti suosii aika paljon lapsuuden ja matkustamisen aiheita, ja Nobel-kuvauksen määre "author of new departures, poetic adventure and sensual ecstasy, explorer of a humanity beyond and below the reigning civilization" vastaa kyllä aika hyvin tätäkin kirjaa, runollisuus ja aistit ovat voimakkaasti edustettuina (Henri Galeronin kuvitus on myös viehättävää). Taas kerran en oikein tiedä mitä lapset mahtavat tästä pitää, osa ehkä pitäisi tätä tylsänä koska ei tässä sinänsä ihan kauheasti tapahdu mutta osan mielikuvitusta tämä ehkä kutkuttaa...
Ajatus puiden kesyttämisestä ("Il faut apprivoiser les arbres.") toi myös mieleen aiemmin tällä viikolla käydyn keskustelun jossa mainittiin ranskalainen puutarhakäsitys, jossa luonto muokataan ja ohjataan hallituiksi linjoiksi, suoriksi kulmiksi ja täydellisiksi ympyröiksi (verrattuna vaikka englantilaiseen joka suosii suurempaa villiyttä ja poimuilevuutta, ja keskustelun aloittajanahan oli Suomessa sijaitseva luonnontilainen metsä), kesyttämisen ajatus viittaa hieman tuonne päin, vaikka sinänsä tässä on toki keskiössä tutustuminen metsään sen omilla ehdoilla...
Mietin myös, että montakos nobelistia on kirjoittanut selkeitä lastenkirjoja. Le Cléziolla näitä satuja on tosiaan useita, Selma Lagerlöfin Peukaloinen matkustaa villihanhien selässä, ja Juan Ramón Jiménezin Platero ja minä sekä T.S.Eliotin Old Possum's Book of Practical Cats ovat kai vähän rajatapauksia, paljon lasten lukemia kuitenkin. Onko muita?
2 kommenttia:
Ainakin Kiplingillä on lastenkirjoja.
Ah, totta, olinkin unohtanut että Kipling on myös nobelisti.
Lähetä kommentti