Helsingin kirjamessut 2016: lauantai

Jatkamme messuilua: yhdenkään saparohännän ei kuitenkaan tarvinnut menettää henkeään tässä messupostauksessa (tämä liittyy päivän ohjelmaan). Ilmaisen sisäänpääsyn bloggaripassin tarjosi yhä Messukeskus.
Lauantaihin olin keskittänyt enemmän puheita ja vähemmän yleistä haahuilua. Yleisöä oli aika paljon enemmän kuin torstaina, mikä merkitsi että suurin osa lavojen yleisöpaikoista oli täynnä ja jos peräkkäiset keskustelut olivat eri lavoilla, niin ei yleensä saanut jälkimmäisessä istumapaikkaa, kannattaa olla ajoissa.

Päivä alkoi Bonnierin brunssilla bloggaajille: en yleensä niin innokkaasti näihin tapaamisiin osallistu, mutta tämänkertaiset kirjailijavieraat olivat sen verran kiinnostava joukko että piti sitten: Claes Anderssonin, Anja Snellmanin, Tuula-Liina Variksen ja Hannu Mäkelän tiesin kuuntelemisen arvoisiksi puhujiksi (vaikka lukukokemukset ovatkin hieman rajallisemmat), ja Riitta Jalosesta en itse etukäteen juuri tiennyt muuta kuin että nauttii arvostusta monen muun bloggaajan silmissä...(lisäksi lyhyesti esiteltiin BookBeat-palvelua, joka ei minua niin kiinnosta kun en ääni- tai e-kirjoja harrasta mutta, no, nyt tiedän sellaisenkin olemassaolosta).
Ja en ollut ainoa kiinnostunut, ilmeisesti osallistujia oli mukavasti enemmän kuin aiempina vuosina, tai, no, ehkä suurin määrä mitä olen yhdellä kertaa nähnyt kirjabloggaajia (hei vaan vanhat tutut, hei vaan uudet kasvot).

Andersson, Snellman ja Varis pitivät esillä ajatusta että fiktiosta huolimatta kirjoittaja kirjoittaa paljon kuitenkin itsestään, itse on henkilöiden taustalla (Mäkelän kirja onkin elämäkertaa ja Jalonen kirjoittaa todellisesta henkilöstä mutta, no, henkilökohtaisista kokemuksista tämäkin henkilö valitaan). Varsinaista autofiktiota (josta keskusteltiin jokin aika sitten täällä) ei tässä ollut mutta tuota aihetta ja sen suhdetta henkilökeskeisyyteen voisi laajemminkin pohtia...Omppu laittoi muutamia hyviä sitaatteja aiheesta (niistä jatkaisin että itse asiassa Hannu Mäkelän huomiot vapaana kirjoittajana kirjoittamisesta tuntuivat näin bloggaajanäkökulmasta myös aika tutulta...)

Bloggaajapisteellä Boknäsin osastolla istuin pariin otteeseen juttelemassa muitten bloggaajien kanssa, ja näitä näki muuallakin (hei vaan muuallakin kuin aamiaisella nähdyille bloggaajille).

Kriitikkobattlessa kisasivat Otso Kantokorpi ja Maaria Ylikangas ja tuomareina Maria Säkö ja Aleksis Salusjärvi. Tuomarit lukivat kolme tekstinpätkää ja näyttivät pätkän tanssiesitystä ja kriitikkojen piti sitten kommentoida mihin kiinnittivät huomiota, miltä teos vaikutti jne. Tätä olisi mielellään kuunnellut enemmänkin, hauskaa puhetta ja kiinnostavia huomioita vilisi (sitaattien kunniamaininta Ylinkankaan luonnehdinnalle luetusta runosta "ranccaa c:llä kirjoitettuna").

Tämän jälkeen riensin toiselle lavalle tarkoituksena kuunnella Vesa Sisätön puhetta Tuhannien mokien maa, mutta yleisöpaikat olivat hyvin täynnä, ympäristö turhan meluisa ja Sisätön mikrofoninkäyttö ei ihan parhaiten hallussa joten päätin käydä syömässä jotain.
Puhettahan oli parin henkilön kanssa että Messukeskuksen kahvilat ovat reilusti ylihintaisia, mutta, no, lasken osaksi messukokemusta että kahvi ja sämpylä ovat kahdeksan euroa (ja ne juustosämpylät ovat ihan hyvän makuisia). Panorama-kahvilassa päädyin istumaan Kirsin Book Clubin seuraan.

Seuraava puhe.

Kielen tajusta puhuivat Irina Piippo, Johanna Vaattovaara ja Eero Voutilainen ja haastattelijana Pirjo Hiidenmaa. Puheessa (ja oletettavasti kirjassa) painotettiin kielenkäyttöä, merkityksiä ja ideologisia taustoituksia eri asioille, oli käsittelyssä sitten puhe- ja kirjakielen erot, uhkaako helsinkiläis-s tai pliis-sanan käyttö kieltä, murrerajat tai tuotemerkkien sukupuolittuminen (Reissumies vs Julia-karkit).

Seuraavaksi Jyrki Korpua puhui Alussa oli sana -kirjasta, haastattelijana Katja Jalkanen. Eli aiheena on Raamatun merkitys kaunokirjallisuudessa ja Raamattu kirjana ja tarinakokoelmana: aika paljon puhuttiin myyteistä ja fantasiakirjallisuudesta (Tolkienista ja Lewisista Harry Potteriin) mutta myös paljosta muusta, ja vaikutti siltä että juttua olisi riittänyt vaikka millä mitalla enemmän niin kysyjän kuin vastaajan puolelta (täytynee lukea kirja).

Malin Grahn-Wilder, Ilkka Niiniluoto ja piispa Björn Vikström keskustelivat skeptisismistä niin historiallisena filosofiana ja asenteena kuin nykypäivänkin välineenä. Kiinnostavia juttuja relativismin vaaroista, negatiivisesta teologiasta, sekularismista ja kokemuksellisuudesta mutta myönnän että alkoi vähän väsy jo painaa...

Mutta vielä yksi haastattelu, Erkki Lyytikäinen kertoo kirjastaan Sanotaan tyyliin näin Anna-Liisa Haavikon haastattelemana. Jatkamme siis kielitieteellä ja Piipon, Vaattovaaran ja Voutilaisen tapaan mukana on puhe- ja kirjakielen välistä tasapaiinottelua (ja kieltäytymistä nostaa kumpikaan toisen yläpuolelle, molemmilla on käyttönsä) mutta tämä kirja on ilmeisesti enemmän esseekokoelma monenkirjavista aiheista, puheessa sivuttiin niin sotilas- ja agraarisanastoa (mistä tulee "marsalkka" tai "eversti" tai miksi "aivoriihtä" tai "budjettiriihtä" "viljellään") kuin sananmuunnoksiakin.

Niin, kirjojakin ostin haastattelujen välillä, tällä kertaa keskipieniltä (Savukeidas, Into, Basam) muutamia halpoja parin vuoden takaisia kirjoja joita liikuteltiin hyvillä messualennuksilla. Ja pari Aku Ankan taskukirjaa (halpoja nekin).

Viideltä lähdin ratikalle ja toiselle puolelle kantakaupunkia toiseen messuun, tällä kertaa Pyhään sellaiseen. Isä Trin saarnan aikaan mielessä kävi kriitikkobattle ja miten olisivat tätä arvostelleet...

Ja näitä kahta messua vertaillen mieleen tuli myös ajoittain kuullut kommentit kuinka kirjamessuilla sanotaan olevan perusasia hukassa kun se on äänekäs yleisötapahtuma jossa ei lueta...mutta näitä kommentteja vastaan nostan verrokiksi kuinka pyhä messu on myös yhteisöllinen kokoontuminen jossa vietetään eukaristian sakramentti, mutta siinä onkin tärkeänä pointtina myös että messun jälkeen mennään kukin omalle tahollemme elämään sakramentaalista elämää. Kirjamessut ovat yhteisöllinen poikkeustapahtuma joka on onnistunut silloin kun se vaikuttaa miten ihmiset lukevat muualla, jokapäiväisessä elämässä.

Nyt voisi siis lukea jotain. Ja huomenna rynnätä vielä kerran messuille ja sitten saa taas joksikin aikaa olla...