Lähestyvien kirjamessujen teeman kunniaksi hieman pohjoismaista kirjallisuutta, eli skånelainen humoristi Fritiof Nilsson Piraten (Päivi Lindroosin, Anni Paavolan, Anna Skogsterin, Sari Suurosen ja Heli Vauhkolan suomennoksena).
Kirja kertoo menestyvästä karjakauppiaasta patruuna Espingistä, joka erään runsailla juomilla voidellun illanvieton loppupuolella keksii että kun hänen kotikylästään on kirkkoväärti kuollut niin hänestähän tulee seuraava, onhan hän eittämättä kylän merkittävin mies. Päätöksessä on tietysti haasteena että Esping on luku- ja kirjoitustaidoton, ei ole juuri kirkossa käynyt kasteen jälkeen ja elintavoiltaan, no, ei ole varsinaisesti kristillisten hyveiden ruumiillistuma. Mutta kun toimeen tartutaan niin tulostakin syntyy ja jos jotain niin aikaansaava Esping on.
Siitä, että hän petkutti mieluummin kolmea köyhää kuin yhtä rikasta, ei puhuttu mitään. Paremmissa piireissä. Mutta se, että hän mieluummin huiputti kahta äveriästä kuin neljää tyhjätaskua, ei käynyt päinsä. Paremmissa piireissä.
Jälkimmäisessä puoliskossa sitten ratkotaan isompaa tapausta kirkkoväärtinä, saatetaan maalari Vricklund ja kaunis Elisansa avioliiton satamaan (yhteinen torppahan on jo, ja lapsiakin neljä), ja häissäkään kaikki ei suju aivan odotetusti...
Krakowin silmissä puutarha ja talo ja ihmiset näyttivät surisevalta, värikkäältä jättiläiskarusellilta ja pihakivet nousivat häntä vastaan kuin muuri. Yhtäkkiä hän kallistui jyrkästi, sapeli joutui jalkojen väliin ja hän kaatui polvilleen pehmeään multaan keskelle ruusupenkkiä. Kaksi miestä kiiruhti nauraen hänne luokseen vetääkseen hänet ylös, mutta Esing pysäytti heidät huutamalla:
- Antakaa sen vaan olla siellä! Parempi niin. Eipähän pääse sohimaan sillä sapelilla. Ruuat ja viinat voidaan kantaa sille!
Vaikka tarina juonivetoisesti eteneekin niin varsinaista romaanin kattavaa dramaattista kaarta tässä ei ole, ennemminkin nämä voisivat olla pätkä laajempaa sarjaa Tosterupin kylästä kertovien anekdoottien sarjaa (ja ehkä ovatkin, ilmeisesti tyyli ja miljöö leimaavat kirjailijan muutakin tuotantoa).
Nousukaskuvauksena Esping on verraton hahmo, ja muissakin henkilöissä ja tapahtumissa riittää väriä...vähän tästä tuli mieleen aiemmin lukemani Hemsöläiset, molemmat ruotsalaisen maaseudun veijarimaisia kuvauksia jotka huipentuvat häihin, mutta Piraten suosii selvästi enemmän anekdoottityyliä. Ja voisin veikata että ehkä Arto Paasilinna on Piratenia lukenut...
Vähän jäin pohtimaan myös joitain kirjan tapahtumien syvempiäkin merkityksiä, mitä joistain asioista pitäisi ajatella (kuten että mitä pitempiaikaisia seurauksia Espingin uudella viralla lopulta oli ja oliko se näin ollen hyvä vai huono asia) mutta kirja itsessään ei ehdi näihin sen kummemmin vastata.
2 kommenttia:
Katselin tätä kirjastossa joku aika sitten, vaikuttaa kiinnostavalta. Mietin että tuntui takakannen perusteella romaanilta mutta on kuitenkin kirjastossa luokiteltu novelleiksi.
Vilkaisun arvoinen teos tämä kyllä on. Ja vähän vaikeasti asettuu romaanin tai novellikokoelman luokkiin kun jatkuvaa juonta on liikaa jälkimmäiseen mutta toisaalta on kerrotun jutun luonnetta ja kirjasta ei tule varsinaisesti romaanimaista kokonaisuuttakaan...mutta romaanin puolelle minä tämän luokittelisin.
Ja nyt kun katsoin niin ilmeisesti Jon Esping seikkailee jossain muissakin Piratenin kirjoissa.
Lähetä kommentti