30.4.16

Huhtikuun luetut

Leonid Andrejev - Seitsemän hirtetyn tarina
Hulbert Footner - Turkiskuninkaan perintö
Mati Unt - Hyvää yötä, rakkaat vainajat
Michael Moorcock - The Chronicles of Castle Brass
Pawel Huelle - Kuka olet, David Weiser?
Eugenie Winther - Vekkulituvan pikku emännät

Alexis de Tocqueville - Demokratia Amerikassa
Daniel Marzona - Minimalist Art

Kuukausista julmin on taas paketissa, vappu velloo ulkopuolella vaikka itse en niin juhlikaan (en ole opiskelija enkä kommunisti). Ja kirjoja on muutama tullut luettua, vaikkei mitenkään valtavasti (Tocquevillen olin lukenut pääasiassa edellisen parin kuun aikana, jotkut noista muista olivat varsin nopealukuisia).
 Parastaikaa kesken on kolme kirjaa (joista kaksi on tosin sellaista ei-fiktiota josta tuskin bloggaan, kolmannesta sitten varmaan joskus), ja hyllyssä olisi tietysti kaikenlaista odottamassa...kohtahan pitää aloittaa varmaan se kesäkuun klassikkohaasteenkin kirja.




mies nainen muu
englanti 73 67 1 141
suomi 42 35
77
japani 29 8
37
ranska 26 8 2 36
italia 27

27
saksa 25 2
27
ruotsi 17 6
23
venäjä 15 1 1 17
tsekki 11

11
norja 9 1
10
espanja 7
1 8
puola 3 3
6
unkari 4
1 5
viro 4

4
tanska 4

4
arabia 3
1 4
islanti 1
2 3
portugali 1 2
3
muu

3 3
serbo-kroatia 2

2
slovenia 1
1 2
kiina 1 1
2
slovakia 2

2
hollanti 1 1
2
iiri

1 1
turkki 1

1
latina
1
1
kreikka 1

1
albania 1

1
urdu 1

1

312 136 14 462

--------------------------------------
FB-kanavalla ajateltuja:

"Olen tainnut joskus runouden ja puppugeneraattorin yhteydestä, tässä sitä on: http://www.yostaja.fi/runorobotti
Jos tiellesi osuu kaipuu
on graniitti kartta,
joka johdattaa aarteelle."

"Kas, en ollutkaan tiennyt että olen lukenut Eeva Joenpellon kirjoja. http://www.tammi.fi/…/viisikko-on-seikkaillut-suomeksi-jo-…/"

"Vaikka Princeä olenkin kuunnellut enemmän, omalla tavallaan enemmän hätkähdytti samanikäisen Richard Lyonsin kuolema: http://pitchfork.com/…/64974-negativlands-richard-lyons-de…/
Kysymystä erään kirjaimen ja erään numeron käytöstä taideilmaisussa on kuitenkin tullut sivuttua jopa blogissa (kommenteissa mutta kuitenkin): http://hdcanis.blogspot.fi/…/juha-siro-satakieli-ja-viittau…"

"Jo jonkin aikaa on käynyt mielessä että Urheilulehti on ehkä Suomen paras kulttuurilehti, ihan sellaisen satunnaisenkin penkkiurheilijan silmin joka ei päivälehtien urheilusivuja ole ikinä oikein viitsinyt lukea.
Yksi lehden ansioista on että se ei epäröi myös pöllyttää omia silloin kun siihen on aihetta: jos mäkihyppy rämpii suossa tai miesten jalkapallojoukkue häviää otteluita joita sen kuuluisi kaiken järjen mukaan voittaa niin onhan se ääneen sanottava ja ehkä myös pohdittava miksi (viikottain ilmestyvän lehden artikkeleihin saa vähän enemmän sisältöä kuin päivälehtiin, vaikka sellaisia esseitä joita julkaistaisiin tyypillisesti neljä kertaa vuodessa ilmestyvissä kirjallisuuslehdissä ei ehkä löydykään). Saa ja pitää olla negatiivinen eikä selitellä parhain päin asioita jotka ovat huonosti, koska se on journalistin tehtävä.
Samoin menestyksen hetkissäkin voidaan kiinnittää huomiota myös pitkän tähtäimen tapahtumiin ja linjoihin, arvoida onko kyseessä onnekas poikkeus, pitkän linjan laaja-alaisen menestyksen ensihetki vai viimeinen leimahdus ennen romahdusta.
(Ja tyylillisestä harkitusta räväkkyydestä huolimatta mukana on yleensä sen verran substanssia että clickbait ei ole itsetarkoituksellista).
Tietysti urheilussa tuollainen journalismi on helpompaa koska niin paljon perustuu mitattaviin ja vertailtaviin suureisiin. Mutta silti, jos muillakin aloilla sellaisia ajoittain tulee vastaan niin voisiko niitä vaikka vähän katsoa ja harkita mitä ne tarkoittavat?
Tämä tuli mieleen kun luin J.P.Koskisen bloggauksen: miksi yksityishenkilöiden blogit käsittelevät aihetta jonka pitäisi näkyä Parnassossa? https://jpkoskinen.wordpress.com/…/onko-kirja-uhanalainen-…/
(ja http://www.urheilulehti.fi/ vaikka luenkin lehteä paperisena kirjastossa)"

Ei kommentteja: