Ja sitten näytelmä virolaiselta Mati Untilta, 80-luvulta eli tässähän kombotetaan näppärästi Leningrad - Ost-Berlin ja Lukuharjoituksia -haasteet.
Lyhyt näytelmä sijoittuu Lydia Koidulan kotimuseoon, jossa museonvalvoja on sulkemassa kun paikalle saapuu Aino Kallas, ilmeisestä kuolemastaan huolimatta. Ja pian kolmantena joukkoon liittyy myös itse Lydia Koidula.
Näiden kahden kirjailijan kohtalot ovat jossain määrin kietoutuneet yhteen vaikkeivät oikeasti ikinä tavanneetkaan (Koidula kuoli Kallaksen ollessa kuusivuotias): Lydia Koidula oli Viron nuoren kansan kansallinen herättäjä, runoilija ja kirjailija jolla oli myös yhteyksiä suomalaiseen kansallisromanttiseen kulttuuriväkeen, mutta jonka avioliitto (vieläpä saksalaisen kanssa) vei Kronstadiin Viron ulkopuolelle.
Ja Aino Kallas taas suomalainen kirjailija jonka avioliitto ja kulttuurinen elämä vei Viroon ja joka kirjoitti Koidulasta romaanin...
Kolmen roolin mukana myös kolme aikatasoa kohtaavat: Koidula puhuu elämästään kirjailijana, naisena, kansakunnan symbolina, Kallas taas puhuu omasta näkökulmastaan ja myös hyökkää Koidulan elämänvalintoja kohtaan (ja hieman siinä sivussa myös omiaan) ja paikalla on myös museon nykyhetki, jossa Koidulan kirjeetkin ovat näppärästi luettavissa ja eriteltävissä samoin kuin lasten myöhemmät elämät arkistokorteista...ja kaikki puhuvat tietysti myös Virosta, ainakin menneisyydestä (nykyhetkestä vähemmän, miksi tämä tapahtuukaan museossa...)
Eva Lillen suomennos ilmestyi 1986, kannen kuva on Tampereen teatterin esityksestä (valvojana Seppo Mäki, Kallaksena Tuija Vuolle, Koidulana Inkeri Mertanen)
4 kommenttia:
Untin pienoisromaani Velka teki kyllä vaikutuksen ja tämäkin näkyisi löytyvän Kuopion kirjastosta samoin kuin Kuunpimennys ja Niin kerrotaan -nimiset romaanit. Syystanssit olen joskus nähnyt elokuvana, aika ravakka kuvaus, lieneenkö miten erilainen se kirja.
Aino Kallas ja Lydia Koidula museossa keskustelemassa voivat kyllä kertoa jotain merkittävää virolaisten ajatuksista ja tunnoista.
Untilta olen aiemmin Kuunpimennyksen lukenut (enkä siitä kauheasti perustanut).
Koidulan ja Kallaksen esiinnostaminen kyllä nostaa vahvasti Viron oman kansallisen heräämisen kaikuja, saman aiheen nostaminen nykyaikaan sidottuna olisi varmaan ollut hankalampaa...
Apua, mistä sinä näitä löydät? Onneksi teen tästä nyt itse koontia niin jää lista ja linkit muistiin blogiin. Koidula ei ole minulle tuttu, Kallas jonkun verran, mutta tällaista reittiä oppisi mielellään lisää.
Kirjaston näytelmähyllystä, nämä ovat hyvä syy ottaa useampi yhtäaikainen lukuhaaste, että tulee sitten otettua tällaisia haasteita kombottavia teoksia :)
Koidula ei ollut minullekaan tuttu, nyt vähän enemmän.
Lähetä kommentti