Laura Hunt, New Yorkin seurapiireissä tunnettu menestyvä nuori mainosnainen on murhattu: ammuttu haulikolla kotiovellaan. Tapausta selvittää etsivä Mark McPherson, jonka tutkimuksiin alkaa tulla mukaan varsin epäprofessionaalista mielenkiintoa kuollutta naista kohtaan...
Otto Premingerin noir-klassikko Laura kuuluu suosikkielokuviini, joten kun huomasin että se onkin myös, tai alunperin, kirja niin pitihän tämä sitten napata luettavaksi, vaikka tämä onkin ensimmäinen kerta kun kuulen Vera Casparysta. Ja hei, hyvä elokuva on tehty hyvästä kirjasta. Elokuva seuraa kirjaa varsin uskollisesti, ihan kaikki kohtaukset eivät toki mene yksi yhteen: ei-spoilereista voi mainita vaikka Lauran läheisen ystävän Waldo Lydeckerin olevan kirjassa lihava, mitä roolin esittäjä Clifton Webb ei suinkaan ole, ja vaihtuvisa kertojaäänistä elokuvassa on säilytetty vain Waldo, siinä missä kirjassa kertojana toimii myös McPherson ja viralliset raportit ja pääseepä Laurakin ääneen.
Juoni ja toiminta on ehkä lajityypissä vähän köykäistä (yhtä hienoa koukkua lukuunottamatta, samaa koukkua on sittemmin käytetty parissa muussakin menestyksekkäässä trillerissä), tämä on vahvasti psykologinen trilleri jossa pääpaino on hivenen unenomaisessa tunnelmassa ja ennen kaikkea henkilöissä, jotka on kirjassa kuvattu herkullisesti ja jotka leffassakin toteutettiin mestarillisesti: suhteellisen halvan elokuvan tekijäkaartiin ei juuri tähtiä laitettu mutta Gene Tierneylle, Clifton Webbille ja Dana Andrewsille kullekin rooli oli uran keskeisiä ja sivuosien Vincent Price ja Judith Anderson olivat myös huomionarvoisia...
Casparyn kirjan suurin ansio onkin juuri genrekonventioiden venyttäminen ja koko genrekäsitteen "psykologinen trilleri" pohjustaminen. Huomionarvoinen veto sekä aikakaudelleen että lajityypille oli myös pärjäävän modernin naisen nostaminen kirjan keskiöön (ja jotkut ovat näköjään tunnistelleet kirjasta myös perinteistä "femme fatale"-roolia versiona "homme fatal"...).
Mutta ennen kaikkea tämä oli erinomaisen viihdyttävä ja vetävä kirja. Leffa tottakai kuuluu yleissivistykseen mutta kirjaakin kehtaa suositella.
2 kommenttia:
Hmm, tämä pitäisi kyllä joskus lukea. Leffa on ehdottomasti kyseisen vuosikymmenen parhaimpia, ja Casparyn muukin tuotanto vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.
Joo, jätti kiinnostuksen että mitäs muuta Caspary onkaan kirjoittanut, ilmeisesti ainakin jokunen muu "ihmissuhderomaani jossa murha"-kirja löytyy...
Lähetä kommentti