Naoki Urasawa - 20th Century Boys

20th Century Boys -sarjan tarinasta ei voi kovin paljoa kirjoittaa: kyseessä on 24-osainen jatkuvajuoninen scifimangasarja (joista kaksi viimeistä osaa julkaistiin nimellä 21st Century Boys), ja juonenkäänteitä ja cliffhangereita riittää yli kaiken tarpeen, eikä niitä erityisemmin halua liikoja paljastaa. Naoki Urasawa kirjoittaa kuin jonglööri, tarinassa tosiaan riittää kiemuroita ja koko ajan näyttää siltä että ihan kohta tämä menee liian tolkuttomaksi sillai sopivasti tolkuttoman sijaan, mutta eivät ne pallot kuitenkaan putoa (parissa kohtaa mennään aika lähellä ja jälkeenpäin ajatellen jotkut juonikuviot eivät päätyneet oikein mihinkään)
Spoileriongelman lisäksi toinen ongelma on että ihan vain kuvailtuna tarina kuulostaisi pöntömmältä kuin luettuna, joten pitää vain luottaa että tämä on tosi hyvä.

Mutta avataan vähän alkua: vuonna 1970 joukko koulupoikia hengailee keskenään, perustaa salaseuran ja intoilee kaikenlaisesta sellaisesta mistä 10-12-vuotiaat nyt intoilevat. Populaarikulttuurin kyllästäminä nämä alkavat laatia huvikseen skenaariota jossa Ihan Kauhea Tuho uhkaa maailmaa vuoden 1999 lopussa (ja sankariemme on tietysti tarkoitus pelastaa kaikki mutta se on vähän sivuseikka).
Siirrymme 90-luvun loppupuolelle, henkilömme ovat nyt aikuisia ja kouluajat on vain hämärä muisto, kun joku tuntematon taho jossain alkaa toteuttaa tuota vanhaa skenaariota tosimaailmassa...

Tyylilaji on scifi, joskin esim. tekninen kehitys pysyy varsin maanläheisenä (hyvin kehittynyttä virtuaalitodellisuutta lukuunottamatta, ja Uri Gellerin hengessä sarjassa mm. taivutellaan lusikoita...), mutta tarina hyppii ajasta toiseen ja vaikka Japaniin ja Tokioon keskitytäänkin niin Ihan Kauhean Tuhon on tarkoitus ulottua koko maailmaan ja mittakaava on sen mukainen (sarjan sivuhenkilöihin kuuluu mm. paavi). Suositeltavaa on siis myös lukea koko sarja suht reippaassa tahdissa, aikaisempien osien tapahtumat on hyvä olla mielessä koska niihin kyllä tullaan viittaamaan. Henkilöitäkin toki on paljon, onneksi Urasawa pitää nämä hyvin persoonallisina ja tunnistettavina joten joissain muissa mangasarjoissa esiintyvää "kaikki näyttävät 17-vuotiailta androgyynikeijuilta"-ongelmaa ei esiinny.

24 osassa on tilaa kehitellä tarinoita ja teemoja, viittaukset Korkein totuus -kulttiin (tunnettu mm. sariini-iskusta Tokion metrossa) ovat ilmeisiä ja 9/11 luultavasti vaikutti myös, mutta toisaalta tämä on myös tarina lapsuudesta, esiteinien sosiaalisista kuvioista, muistoista, futurismista ja dystopiasta ja mitä merkitystä mm. sarjakuvilla ja rockilla on maailmassa (kyllä, sarjan nimi on napattu T.Rexiltä).

Olin Urasawalta lukenut aiemmin kahdeksanosaisen Pluto-sarjan, jossa "isot robotit tappelee toisiaan vastaan"-pohjalta oli rakennettu vaikuttavan tunnelmallinen sarja, ja nyt sama tehdään "iso hirviö tuhoaa Tokion"-kliseelle: Urasawa tuntee ja selvästi arvostaa populaarikulttuuria sen höntimmissäkin muodoissa, mutta osaa myös kieputtaa sitä ihan omalla tavallaan.