16.3.14

Alain René Le Sage - Ontuva paholainen

Tämä oli taas aika impulsiivinen löytö viime vuoden kirjamessujen divariosastolta: ikinä kuullutkaan mutta vaikutti epämääräisen kiinnostavalta.

Alain-René Le Sage on ilmeisesti eurooppalaisen romaanin huomionarvoisia varhaisia edustajia, tämä kirja ilmestyi alun perin 1707. Jos nyt varsinaisesta romaanista voidaan puhua, kehysjuoni on aika köykäinen: ylioppilas don Kleofas Leandro Perez Zambullo sattuu löytämään taikapullon jonka sisään on vangittu demoni Asmodeus. Vapauduttuaan kiitollinen Asmodeus kuljettaa don Kleofasia ympäri Madridia esitellen lukuisia vastaantulevia ihmisiä, keitä he ovat ja mitä tekevät (salaisine ajatuksineen toki). Ennemminkin tämä on siis iso kokoelma anekdootteja joiden pituus vaihtelee parista lauseesta muutamaan sivuun, ja kaksi pitempääkin tarinaa kerrotaan.

Espanjalaisen pikareskiromaanin vaikutus on selvästi havaittavissa, ensimmäisenä viittauksena tapahtumien sijoittuminen Madridiin (lukuisia viittauksia Ranskaan toki vilisee kirjassa ja mahdollisesti lukuisilla tarinoilla on juurensa le Sagen asuinmaalla vaikka ne tässä Espanjaan onkin sijoitettu). Ihan pisteliäintä groteskiutta pikareskeista ei ole kuitenkaan otettu, ennemminkin sellaista kevyttä ironisuutta joka Ranskassa niin hyvin osataan. Ja paikka paikoin ollaan myös samalla tavalla yleviä kuin aikalaisromansseissa tavattiin olla (parista tarinasta jäin ihmettelemään että mitenköhän tämä sopii paholaisen kertomaksi kun on niin hyveellistä ja puhdasta, kehystarinaa ei selvästikään käytetä liian johdonmukaisesti).

Kun tapahtumapaikatkin ja niissä kohdatut ihmiset vaihtelevat myös tavallisesta asuinkorttelista palatsiin, vankilaan, hullujenhuoneelle ja hautausmaalle niin lopputulos on kuitenkin varsin vaikuttava läpileikkaus yhteiskunnasta, aikanaan tälle tontille nousisi sellaisia nimiä kuin Balzac tai Dickens...
Ja kun varsinaista isompaa juonta ei juuri ole ja tilanteet ja tarinat vaihtuivat kovaa vauhtia niin tämäkin oli varsin viihdyttävän leppoisa lukukokemus.

A.R.Koskimiehen käännös vuodelta 1933 ei tietenkään ole kaikkein kuranteinta kieltä mutta luettavaa ja sopiva määrä arkaaisuutta luonnollisesti sopii 300 vuoden ikäiselle kirjalle...

Lisää osumia Vive la France! -haasteeseen.

Ei kommentteja: