Hyvästi tytöt on lajityypiltään hieman epämääräinen, eräänlainen kehyskertomus 25 tarinalle kyllä löytyy (lähestyvästi keski-ikäinen mies toteaa että tytöt eivät enää huomaa häntä ja tarinoi menneistä tytöistä) muttei tämä mitenkään romaani ole, enemmän temaattisesti yhtenäinen novellisarja.
Ja novellit vilkkuvat usein aika absurdeihin suuntiin, osa piti jalkansa maassa mutta aika monessa realismi tyylilajina lensi metsään, joko henkilöiden käytöksessä tai ihan vain epätodellisissa tapahtumissa. Mutta loppujen lopuksi aiheena oli pojan tai miehen elämä lukuisina variaatioina ja rooleina ja nuo myyttiset olennot, tytöt.
Olen yleensä aika kärsimätön mitä tarkoitukselliseen absurdismiin tulee, tämä annosteli sitä kuitenkin sen verran kohtuudella että piti mukanaan ja viihdytti. Harvat näistä tarinoista ehkä toimisivat itsenäisinä, edes niistä paremmista, lyhyet iskevät revittelyt olisivat varmaan jääneet ärsyttävän irrallisiksi ilman kontekstia, niin Rauhanturvaajan poikajoukon mietteet, Neitsyttä etsimässä -satuparodia tai X:n satiiri.
Ilokseen tämän luki.
5 kommenttia:
Tämä oli mukava välipalakirja! Tuntui, että kirjailija oli varmasti viihtynyt tätät kirjoittaessaan, ja lukijakin viihtyi.
Kirjasta jäi ihan mukava tunne, vaikka jotenkin koko alkuasetelma oli tylsä. Keski-ikäinen, narsismiin taipuvainen mies muistelee naissuhteensa, hoh-hoijaa. Onneksi oli edes vähän irrottelua. Ja kansi on kaunis.
Joo, peruskonseptissa itsessään olisi ainekset nuivaan kirjaan, mutta lähtikin sitten reippaan fabuloivalle linjalle (vähän noiden aikakausia tuli laskeskeltua ja jos ei tarinoissa ollut massiivisia ajallisia päällekkäisyyksiä niin ei taitaisi mahtua 36-vuotiaan elämään kaikki...aikuisiälle osui kuitenkin useampi muutaman vuoden juttu...)
Heh, mun mielestä tässä kirjassa just idea oli loistava, mutta toteutus jätti viileäksi. Ajatus keski-ikäistyvästä hurmurista on ihan sympaattinen, sellainen aika itseironinenkin, mutta käytännössä noi tarinat oli vähän tylsiä.
Makuja on monia...enkä minä sillä että tuo perusidea olisi ollut tuomittu epäonnistumaan, mutta sellaista "nuoren miehen rajua odysseiaa" en olisi jaksanut, jos mukana olisi ollut tarpeeksi itseironisuutta ja jälkiviisautta niin voisi kyllä toimia.
Mutta toteutuneessa teoksessa taas on päästy paremmin yleiselle tasolle, tarkastelemaan miestä (ja naista) yleisinä käsitteinä eri muodoissaan.
Lähetä kommentti