Penelope Fitzgerald taitaa olla Suomessa varsin tuntematon kirjailija, ainakaan minä en ollut aiemmin kuullut...mutta kokeeksi piti sitten napata tämä viimeinen kirjansa, historiallinen romaani saksalaisesta kirjailijasta Friedrich von Hardenbergista (eli Novaliksesta) ja tämän palvovasta rakkaudesta varsin keskinkertaiseen 12-vuotiaaseen Sophie von Kühniin.
Novalista ei kai nykyään niin paljoa lueta vaikka tuolta wikilinkistä huomaan kirjansa Heinrich von Ofterdingenin näköjään ilmestyneen suomeksi viime vuonna, kyseessä ollen juuri se teos johon tässäkin kirjassa viittaillaan ja jossa puhutaan symbolina "sinisestä kukasta".
Itsekin tunnen kirjailijan lähinnä maineelta saksalaisen romantiikan merkkihenkilönä ja yhtenä niistä hörhöimmistä edustajista, juuri sellaisena joka obsessoituisi nuoren Wertherin kärsimyksistä (Goethekin vilahtaa tässä kirjassa sivuhenkilönä).
Fitzgerald ei myöskään suhtaudu kohteeseensa kaikella vakavuudella, päähenkilön eksentrisyys tuodaan kyllä hyvin esiin samoin kuin koko lähipiirinsä, ison perheensä ja tuttaviensa omituisuudet ja tietysti tämä omituinen rakkausjuttu Sophieen. Oli siellä pari tolkunkin ihmistä joukossa, arvatkaa vain saivatko ansaitsemaansa arvostusta...
Omalaatuiset henkilöt ja kouriintuntuvan arkiset tapahtumat (kirja alkaa Hardenbergien talon pyykkipäivästä, talon kaikki pyykit pestään kerran vuodessa...) tekivät varsin kiinnostavan romaanin, vaikka melankolisuus hiipikin kirjaan loppua kohti (ja kun kerran on tositapahtumiin perustuvasta historiallisesta romaanista kyse, kaikki henkilöt kuolivat jälkikirjoituksessa, jotkut aiemmin kuin toiset).
2 kommenttia:
Tästä tuli mieleeni nobelisti Gerhart Hauptmannin Phantom, jonka keskeisenä aiheena on päähenkilön hullaantuninen hyvin nuoreen tyttöön. Aiheella ei liene mitään yhteyttä Novalikseen (kuten ei tällä kommentillakaan). Hauptmannin tyylilajikin oli naturalismi.
Jos ei sitten Hauptmann käyttänyt inspiraationa Novalista. Tai kaipa sitä muitakin hullaantumisia on tapahtunut maailman sivu...
Lähetä kommentti