Ensi viikolla Helsingin kirjamessuilla Saksa on yhtenä teemana, ja tähän on valmistauduttu blogistanissa Teemamaana Saksa -haasteella.
Haasteen puitteissa luin neljä kirjaa:
Johann Wolfgang von Goethe - Nuoren Wertherin kärsimykset
Stefan Andres - Jumalan unelma
Stefan Zweig - Ihmiskunnan tähtihetkiä
Hildegard Bingeniläinen - Hengähdä minussa Vihanta Henki
eli mustan ja punaisen raidan edestä, keltaisen raidan vaatimia kahta kirjaa lisää en nyt taida viikossa nykäistä (pari hitusta lisää voi ehkä kaivaa niistä saksankielisistä runoista joita luin Tuhat laulujen vuotta -maratonilla).
Vähän tässä kyllä mentiin vanhojen kirjojen suuntaan, Hildegard keskiajalta (ja latinaksi), Goethe 1700-luvulta ja Andres ja Zweig sijoittuvat myös 1900-luvun alkupuoliskolle, eli uudempi kirjallisuus jäi nyt kokonaan pois.
Jostain syystä saksalainen kielialue on jäänyt minulta aika sivuun, Heinrich Böll on toki pitkäaikaisia suosikkejani ja pari muutakin kirjailijaa on tullut tutuksi useamman kirjan kautta mutta muuten on kokematta niin nykykirjallisuus kuin suuri osa klassikoistakin. Sinänsä valitettavaa kun kuitenkin noista kirjoista pidin kolmesta (ja Noora piti hyvä puolustuspuheen Wertheristä eli ehkä sille joku vuosi annan uuden mahdollisuuden, ja Goethea noin yleisesti en vastusta). Varmasti tutustumista pitäisi jatkaa...
5 kommenttia:
Saksalainen kirjallisuus oli joskus kuin kotimaani: Hesse, Böll, Grass, Mann...Schlink ja vaikka Herta Müller.
Suosittelen sinulle Saksan kirjallisuuspaavin elämänkertaa eli Marcel Reich-Ranickin Eurooppalainen (Mein Leben). Ko. kirjan kautta avautuu paitsi Reich-Ranickin rankka elämäntarina myös koko Saksan kirjallisuus.
Laitetaan mieleen, vaikka tunnustankin jonkinlaisen kyllästymiseni holokausti-aiheisiin...
Oma kirjallinen kotimaani on hyvin pitkään ollut Britten saaret, ja Ranska, Italia, Japani ja Yhdysvallat vähemmässä määrin. Saksa ja Venäjä ovat olleet vähän sivussa ja esim. Espanja jäänyt melkein kokonaan tutkimatta...
Olet lukenut hienon kokoelman vanhaa saksalaista kirjallisuutta. Minulta puuttuu esimerkiksi Goethe-tuntemus kokonaan. Saksalaisista Hermann Hesse on ollut suuri suosikkini teiniajoista saakka.
Minulta puuttuvat Hesse ja Mannit kokonaan, Grassilta olen sentään yhden kirjan lukenut...
Mutta Zweigin tuotantoon pitäisi ainakin jatkaa tutustumista, sekä tuo että Shakkitarina olivat vaikuttavia...
Kiva, kun lähdit haasteeseen mukaan! Ei kolahtanut Werther minuunkaan...
Lähetä kommentti