Ja palataan perusasioihin, messuilun ohella luin Lappalaisen vuoden luontokirjaksi 2002 valittua opusta lepakoista. Sopiiko tämä sitten halloween-teemalukemiseksi, en tiedä, täälläpäin taitavat jo alkavat olla horroksessa tähän aikaa vuotta ja vaikka Dracula-teemat mainittiinkin, kirjassa on voimakkaan apologistinen linja kuinka lepakot ovat kiinnostavia ja herttaisia eläimiä joita pelätään ja vieroksutaan useimmiten turhaan.
Suurelta osin kiitettävän yleistajuinen teos joka jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen esittelee lepakkojen biologiaa yleensä, levinneisyyttä ja lajien monimuotoisuutta (sitä riittää, joka neljäs nisäkäslaji osaa kuulemma lentää...), miten siivet ja aistit toimivat, millainen laumakäyttäytyminen jne jne. Kuulemma vain yksi lepakkolaji yli yhdeksästä sadasta imee joskus ihmisen verta ja rabies-uhkaakin on liioiteltu (joillekin muille taudeille voi sen sijaan altistua jos liian läheisissä kanssakäymisissä ollaan).
Toinen osa käsittelee Suomen lepakoita, miten Suomen olosuhteet vaikuttavat elämään ja millaisissa ympäristöissä täällä asuvat. Ja kaikki kymmenen täällä tunnettua lajia esitellään. Tämä osio on kaikkein teknisin ja skippasinkin tästä osan, niinpä en nyt oppinut mitä eroa on vaikka ripsisiipalla ja kimolepakolla.
Kolmas osa käsittelee ihmisten ja lepakoiden suhdetta, miten eri kulttuureissa lepakot on nähty, millä myyteillä niitä on selitetty, millaisen jäljen ovat jättäneet kulttuuriin (mainitaan niin Dracula ja Batman kuin Elmun kulttuuritila ja Straussin operetti) ja miten lepakoiden elämää tutkitaan. Mukana myös vinkkejä miten saada lepakkoja muuttamaan lähiympäristöön tai vaihtoehtoisesti miten ne voi pitää rauhanomaisesti poissa omalta ullakolta...
Erinomaisen kiinnostava kirja tämä oli, vaikka en nyt tästä lepakkobongariksi ryhdykään niin tiedän nyt vähän enemmän ja sympaattisiltahan nuo vaikuttavat. Kiinnostavasti tuotiin myös esiin kuinka tietämyksessä on vielä paljon aukkoja tai arvioita että mikä pitää paikkansa tuolla pitää paikkansa myös täällä, lepakoiden kaupallinen hyöty ja haitta on kuitenkin sen verran marginaalista ja tutkiminen hankalaa että tälle alalle ei ole suuria panostuksia tehty...
2 kommenttia:
Teosta en ole lukenut, mutta lepakon olen nähnyt, minusta otus oli yllättävän pieni, mutta niitä lienee eri kokoisia :)
Ilmeisesti kaikki Suomen lepakot ovat yllättävän pieniä :) Isolepakkoa lukuunottamatta siipien kärkiväli on reilu parikymmentä senttiä ja paino 10 gramman tienoilla tai alle (isolepakolla voi olla sitten nuo mitat tuplana)
Ja mahtuvat sulloutumaan hyvinkin ahtaista raoista, joten poissapito ullakoilta voi olla hankalaa mutta eri asia huomaako asukkeja kovin helposti...
Lähetä kommentti