Kansi: Marjaana Virta
Kirjaston hyllyjä taas selatessa käteen osui tällä kertaa Jouni Inkala, ensin toinen kirja mutta siirryinkin tähän esikoiskokoelmaansa koska se oli ollut Finlandia-ehdokkaana 1992.
Ja, no, mitäs tästä sanoisi. Inkalan kieli on lyyristä, ei liian korulauseilevaa ja ajoittain jopa kaunista, mutta ajatuksia ja tunnelmia on usein vaikea seurata ja rivien väliset yhteydet ovat aika hataria. Myönnän ärtyväni jos runo alkaa "ei silti" tai "samoin kuin" tai siinä on relatiivipronomineja jotka eivät viittaa mihinkään. Silloinkin kun haetaan jonkinlaista negatiivisen tilan efektiä jolloin sen rinnalla mitä on kirjoitettu on myös se mitä ei ole kirjoitettu ja sanat jotka eivät näennäisesti viittaa mihinkään viittaavatkin siihen mitä ei ole kirjoitettu, herää usein kysymys miksi minä luen sitä mitä on kirjoitettu enkä sitä toista.
Tätä ei myöskään auta, että suosittu aihe on jonkin ohimenevän hetken kokeminen elämää suurempana. Hetkittäin tämä välittyy (runo varpaankynsien leikkaamisesta viehätti) mutta varsin usein henkilökohtainen ei käänny yleiseksi.
En nyt oikein vakuuttunut, lopullinen kokemus oli lähinnä ärtynyt koska ei tämä huonokaan ollut, siitä oli vain kovin vaikea saada mistään kiinni.
Älä liikahda,
juuri tuolla tavalla tulet olemaan kuolematon.
Istut nojatuolissa syli täynnä talvista valoa,
imetät sitä katseellasi, hymylläsi, siksi että
se on nyt sinun.
Ja minä menehdyn tiedosta etten toista tätä ikuisesti.
Tai ettet sinä muuta tuota nimeäsi
johon vajoan niin kuin nousisin.
2 kommenttia:
Esittelemäsi runo on jonkinlainen tunnelmapala. Ei oikein "yleistynyt" minunkaan lukaisemanani.
Mitä tulee tuohon "negatiivisen tilan efektiin", niin yksi tai kaksi sellaista runoa kokoelmassa lienee ihan ok, mutta useampi alkaa jo tuntua rasittavalta. Ymmärrän täysin sen (siltähän se elämä usein tuntuu), että iso osa todellisuudesta jää kuulematta, näkemättä, huomaamatta, mutta ei sellaisen asian todistelemiseen tarvita kovin monta runoa.
Joo, näitä asioita että jos siihen alkaa kiinnittää liikaa huomiota niin sitä on liikaa.
Lähetä kommentti