3.6.18

Michel Tournier - L'aire du Muguet


Tournierilta on tullut luettua suomennettu tuotanto suurelta osin (Perjantai olisi vielä lukematta) ja blogattukin aika monesta, ranskaksi löytyy vielä lisää...
Joihin tämä teos ei kuitenkaan kuulu, pari ekaa sivua tuntuivat tutuilta ja niinpä tämä on yksittäisnide novellista joka on ilmestynyt suomeksi Punainen kääpiö -kokoelmassa nimellä Kielohaka. 

Tarina on novellimaisen tiivis, kaksi rekkakuskia ovat usein tien päällä ja eräs kerta yhdellä pysähdyspaikalla nuorempi, Pierre, kohtaa nuoren Marinetten...mutta aita erottaa nämä kaksi ja yritys tavata muualla ei mene ihan toivotusti...ja mukaan tulee sitten Tournier-maisesti muuta symboliikkaa, vaeltajista ja paikallaanpysyjistä, myyteistä, aavikon karavaaneista ja kuinka näyteikkunan takana asiat näyttävät kauniimmilta kuin ne varsinaisesti ovatkaan.
Ei parasta tuotantoaan mutta ihan mallikas ja tällai nuorisommallekin väestölle sopiva ja valikoitu.
Joskin samalla on todettava että Tournierin kieli ei ole helpoimmasta päästä, sanasto on varsin laajaa joten sanakirjaa kaipaili vähän turhankin usein (ja kaveri oli lukenut yhtä toista Tournierin kirjaa ja totesi saman, paljon outoja sanoja mikä tekee lukemisesta hidasta ja vaivalloista), joten jatkan tuotantonsa parissa ehkä joskus myöhemmin. 

Noin muuten halusin nostaa esiin nämä pienet pokkarit, joita Folio-sarjassa on julkaistu paaaaljon ja muitakin samantyylisiä sarjoja löytyy (ja joitain näitä onkin jo päätynyt blogatuiksi). 
Kustantajien mallit ovat jokseenkin erilaiset, Suomessa suosikkijulkaisumallina tuntuu olevan paksut kovakantiset arvokkaan oloiset teokset joilla on sitten myös kova hinta ja rahat otetaan siis näin harvemmista myydyistä kappaleista, tällaisiksi massapokkareiksi päätyvät yleensä vain teokset jotka ovat olleet jo bestsellereitä. 
Ranskassa (ja mitä olen nähnyt niin ymmärtääkseni myös englanninkielisissä isoissa maissa) taas julkaistaan suurelta osin pokkareita halvalla ja kovakantisena kaunokirjallisuutena näkee lähinnä arvostettujen klassikkokirjailijoiden koottuja/valikoituja teoksia. Näitä yhden tai parin-kolmen novellin valikoimiakin on varsin paljon tarjolla, jolloin voidaan oikeasti jo puhua taskukirjoista. Ja hinta ei tosiaan päätä huimaa, Foliolla on oma kahden euron sarja eikä loppujenkaan hinnat varsinaisesti päätä huimaa...

Tähän liittyy tietysti läheisesti myös kirjojen saatavuus ja mistä ihmiset niitä hakevat. Suomessa on laaja ja kattava kirjastolaitos jonka käyttöön paksut ja kovakantiset sopivat hyvin ja hinnalla ei ole niin väliä, Ranskassa yleinen kirjastolaitos on niukempi mutta kirjakaupat ovat hyvin varustettuja. Täällä siis odotetaan että jos haluaa lukea kirjan, se pitää yleensä ostaa, mutta kun yhden keskihintaisen suomalaiskirjan hinnalla saa täällä helposti 3-10 kirjaa niin onhan se selvää että kirjojen myynti toimii ihan eri logiikalla...

Vaikka kirjastolaitos onkin suuresti hyödyksi lukemisharrastukselle ja sivistykselle ylipäänsä, kirjakaupalle se on vähän kaksiteräinen miekka. 

5 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Postauksen otsikon nähdessäni ajattelin kysyä, oliko hankalaa luettavaa, mutta vastasitkin jo tekstissä.

hdcanis kirjoitti...

Joo, Tournierilla on joitain "conte"-tyyppisiä juttuja, kerrotun tarinan tyyliä, joita voisi kokeilla mutta muuten luulen että pysyy sanastoltaan vielä jonkin aikaa vähän turhan haastavana että lukeminen pääsisi olemaan nautinto...kyllä mä joskus sen Gilles&Jeannen ynnä muut taklaan.

Nää on just hassuja kun kieli on sellaisella tasolla että jotkut kirjat menee jo hyvin ja toisten kanssa on vaikeuksia, ja ennalta on joskus vaikea arvata.
Aloitin joku aika sitten yhden dekkarin jossa käytettiin tosi paljon subjektiivista aika hyppivää kerrontaa ja kun sitä kautta lauseet oli irrallisia ja konteksti epämääräinen niin lukeminen oli kovin takkuisaa...ja toisessa taas käytettiin periaatteessa helppoa sanastoa mutta kirjailija diggaili selvästi Wodehousea ja jotain muita brittihumoristeja ja kirjoitti samantyylisiä polveilevia ja kiemuraisia lauseita että sekin oli kovin raskasta...ja ne oli kuitenkin periaatteessa viihdekirjoja. Vastaavasti tuo aiemmin lukemani LeClezio taas oli tosi selkeä ja sujuva.

Margit kirjoitti...

Olen huomannut tuon saman, ettei kirjan vieraalla kielellä lukemisen vaikeusaste riipu sen "kirjallisesta arvosta". Esimerkiksi García Márquezia on helppo lukea espanjaksi, mutta dekkaristi Giménez Bartlettia ei. Jälkimmäisellä varsinkin sanasto, mutta joskus myös virkkeet ovat hankalia.

Reader, why did I marry him? kirjoitti...

Oi Tournieria. Hän on nuoruusaikojeni suosikki, mutta vuosiin ei ole tullut häntä luettua. Uskaltaisikohan vielä joskus hänen teoksiinsa tarttua?

Ihan huippua, että kykenet lukemaan ranskaksi.

hdcanis kirjoitti...

Minulle Tournier on nyt viime vuosien tuttuja joka on kyllä noussut vahvasti suosikkien joukkoon, ehkä näistä löytää kanssa eri asioita kun niin itse kuin ympäröivä maailmakin on jonkin verran muuttunut (kuvittelisin että just joku Kultapisara resonoi nykymaailmassa yhä voimakkaammin).