En ollut tästäkään kirjailijasta ennen kuullut vaikka teoksiaan on näköjään käännetty sivistyskielille ja tämänkin blogin lukijoissa on varmaan heitä joita kiinnostaa...
Kirjailija taitaa myös kuulua heihin jossa taiteilijan henkilöllisyys nauttii myös suurta huomiota, ehkä suurempaa kuin varsinainen tuotantonsa...Renée Vivien on salanimi, britti Pauline Tarn muutti aivan 1800-luvun lopulla Pariisiin ja alkoi kirjoittaa ranskaksi salanimellä, ensin R. Vivien, sitten René Vivien ja lopulta Renée Vivien, samalla kun tuli tunnetuksi kirjallisissa piireissä julkilesbona ja muutenkin värikkäästä elämästään (myös kuollen nuorena).
Tämä 17 novellin kokoelma on varsin hämmentävä paketti, lajityyppien kirjo on rajua, mukana on suht perinteisiä novelleja, proosarunoa lähestyviä fragmentteja, legendoja ja conteja, essee, mininäytelmä...käytetyssä kielessä on myös jotain erikoisuuksia, ilmeisesti tarkoituksellisia jo aikanaan vanhahtavaa kieltä muistuttavia piirteitä, ja novelleissakin liikutaan kirjoitushetken ohella vähän historiallisemmissakin miljöissä sekä myös antiikin myyteissä tai Raamatun Vanhassa testamentissa...
Ilmaisumuotojen kirjo on laaja, mutta teemoissa ja aiheissa sen sijaan on yhtenäisyyttä, puheena ovat miehet ja naiset, kertojina usein miehet ja kertomuksena usein tuhoava eros: Vivienin naisten erinomaisuutta korostetaan mutta tähän liittyy läheisesti suuri itsetuhoisuus, ja jos ei itse ymmärrä tuhoutua niin ne miehet auttavat asiaa: teosta leimaa aikamoinen misandria ja tuon naisten kuolemankaipuun ja lajityyppikirjon kanssa lopullinen keitos on kyllä kiinnostavan dekadentti.
Novellihaasteeseen peukutan tässä Le voile du Vasthi -novellin sävyä, novelli kertoo Raamatun Esterin kirjan ensimmäisessä luvussa tapahtuvasta episodista ja kuningatar Vasthista eri näkökulmasta, ja tässä arkaainen, symbolis-dekadentti tyyli sopii erinomaisesti kerrottavaan legendaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti