Hassuja löytöjä divarista: nätti kansi, Roger Vailland on Goncourt-voittaja (eri kirjalla) ja hei, Kansankulttuurin julkaisema niiltä ajoilta kun meillä oli kunnon vassareita ennen kuin porvarinkakarat tuli pilaamaan kaiken 60-70-luvun vaihteessa (tämän teoksen suomennos Leila Adler).
Bernard Busard on bionnasilainen nuorimies, amatöörikilpapyöräilijä ja Marie-Jeannen kosija: Marie-Jeanne kantaa kuitenkin sen verran huolta tulevaisuudesta että haluaa pois Bionnasista, koska siellä Busardilla ei ole oikein muuta tulevaisuutta kuin jumittua Plastoform-muovitehtaaseen ruiskupuristimen käyttäjäksi. Suunnitelmaksi tulee hankkia tienvarteen pikaruokala joka on uusi kasvava ala, mutta nykyisten säästöjen lisäksi tarvitaan lisää rahaa, tarkalleen ottaen 325000 frangia...jonka Bernard päättää hankkia yhdessä tuttavansa kanssa tekemllä työtä Plastoformissa pyörittämässä ruiskupuserrinta kahdestaan neljän tunnin vuoroissa, kolme vuoroa päivässä kumpikin, 187 päivän ajan...Plastoformin omistajalle tämä myös sopii joten työhön aletaan.
Kuten kustantajasta ja aiheesta saattaa päätellä, on poliittinen valveutuneisuus kirjassa pääroolissa, henkilöt vedetään aika yksinkertaisin vedoin vaikka eivät miksikään ilmeisiksi karikatyyreiksi jääkään. Ja kirjan alusta on jo aika selvää että tässä tulee käymään huonosti, kyse on vain siitä tarkalleen miten ja milloin (ja "milloin"kin on lopulta selvä, kirjan lopussa tietysti), mutta jännitettä silti pidetään hyvin yllä: kirja alkaa polkupyöräkilpailun kuvauksella ja miehen ja koneen kamppailussa on sama kilpailun draivi niin että "miten" säilyttää yhä kiinnostavuutensa...ja samoin kuin urheilukisassa saavutukset mitataan numeroilla.
Busard vartioi punaista valoa.
- Mitä minä täällä teen? hän kysyi ääneen itseltään.
Hän mietti edelleen kahden maxiton-pillerin vaikuttaessa jatkuvasti. Ehkä myös pohjalla tuntuvan väsymyksen vaikutuksesta. Hän ajatteli, että hän tuli halvemmaksi kuin automaattilaite. Toisaalla työntökampa ja sähkösilmä, toisaalla Bernard Busard, hänen iso laiha ruumiinsa, hänen kilpapyöräilijän lihaksensa, hänen aivonsa, hänen rakkautensa Marie-Jeanne Lemercieriin; ja Bernard Busard oli halvempi.
Hän oli kuitenkin hiukan kalliimpi kuin ruiskumäntä ja apumoottori, joka panee sen käyntiin, koska käsipuristin oli korvattu puoliautomaattipuristimella. Mutta hän oli halvempi kuin puoliautomaattisen puristimen ja kokonaan automaattisen laitteen hinnat yhdessä. Hänen hintansa oli merkitty kahden täsmällisen rajan välille. Hän olisi voinut laskea tarkalleen, mitä hän maksoi rahassa.
- Minä olen itse huora, hän sanoi ääneen.
Hän nousi, otti ulos, laski, katkaisi, eroitti, heitti, odotti. Ja jatkoi miettimistään.
Jos kokonaan automaattisten puristinten hinnat laskisivat, putoaisivat hänen hintansa alapuolelle...Yhdeksällä kymmenestä työläisestä ei enää olisi työtä, ja ettei menettäisi paikkaansa, kymmenes työläinen suostuisi työskentelemään alle hintansa. Miehen tuntihinta laskisi. Siis Bernard Busard olisi vielä hiukan vähemmän arvoinen rahassa. Eivätkä isä ja poika Morel voisi, vaikka koko sydämestään sitä haluaisivat, arvioida häntä uudelleen, sillä jos he nostaisivat kustannushintaa, heidän kilpailijansa saattaisivat heidät perikatoon.
- Mitään ei ole siis tehtävissä, hän sanoi ääneen.
Hän katkaisi, eroitti, heitti, odotti.
Helmet-haasteesta otan kohdan 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallisa epäkohtaa. Tietysti.
4 kommenttia:
Sinulla on taito löytää valtavirrasta poikkeavaa luettavaa. Tästäkään kirjailijasta en ollut edes kuullut.
Hauskaa, kun joku toinenkin on lukenut Kansankulttuuria. Minä olen joitain lasten- ja nuortenkirjoja lukenut ja ehkä jonkun muunkin. Ihan kiehtovia tarinoita eilaisesta näkökulmasta.
"Ennen kuin porvarin kakarat tuli pilaamaan kaiken" :D :D :D Kiitos Reijo. Ihminen ja kone -aspekti vaikuttaa tässä teoksessa vahvalta. Pahus vaan, kun näissä aina käy huonosti lopussa.
Voimakkaan aatteellis-filosofinen fiktio on tietysti kiinnostavaa ja Kansankulttuuri on tuonut joitain kiinnostavia juttuja riippumatta siitä miten aatteeseen muuten suhtautuu...ja tässä oli kuitenkin esitetty monia puolia, ei selkeitä vastakkainasetteluja vaan esitetään samoin lukemin että miksi nykyjärjestelmässä on välttämätöntä että tehtaanomistaja riistää työläistä...
En ollut minäkään kuullut aiemmin vaikka näköjään olen nähnyt käsikirjoittamansa elokuvan...ja se toinen, Goncourtin voittanut kirja vaikutti kyllä myös kiinnostavalta, pitää harkita.
Lähetä kommentti