Ihan sivistysmielessä on jo pitempään ollut harkinnassa että pitäisi varmaan joskus lukea joku Harlekiini-kirja, ja kun se on kohtana Perkeet-lukuhaasteessa niin tartutaan toimeen.
Kun näistä yksittäisistä kirjoista ei ihan kauheasti kriittistä analyysia ole nähnyt eikä näin voinut arvioida ennakkotietojen perusteella mikä olisi parempi kuin toinen, niin valitsin kirjan varsin satunnaisesti: päätin käydessäni Emmauksen kirppiksellä että nappaan pokkarihyllystä ensimmäisen vastaantulevan sarjan julkaisun, ja se oli nyt sitten tämä (eli Helmet-lukuhaasteeseen saan kohdan 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti).
Kun kyseessä oli kaksoisnide niin pääsin kuitenkin vähän käyttämään valintoja, ja niteen toinen teos vaikutti kovin arveluttavalta. Suora sitaatti takakannesta: "Tarvittiin viisivuotiaan koko välittömyys, ennen kuin ensimmäinen tunnelukko avautui...", ja teoksen alkukielinen nimi oli 'Rescued by a Millionaire' (voisin ehkä uteliaisuudesta lukea vastaavan teoksen 'Rescued by Mielettömät Daisarit').
Joten luin sitten tämän toisen, Cara Colterin Kukkakaupan vakioasiakkaan, koska takakannen perusteella siinä olisi aineksia johonkin kepeään romanttiseen komediaan.
Tarinan asetelmaan, nykyhetken Kanadaan. Katie on kukkakaupan omistaja, 26-vuotias, eronnut, aika tavallisen näköinen (siis alussa), tykkää kukista, kirjoista ja kissoista. Toinen päähenkilömme on 27-vuotias tavattoman upean näköinen Dylan, entinen ammattiurheilija ja nykyinen menestyvän urheiluvälinefirman omistaja, joka käy usein kaupassa lähettämässä kukkia lukuisille, nopeasti vaihtuville naisilleen, ja siinä ohessa heittää vähän kevyttä pilailua Katielle...
Ja kun taas viimeisin hoito on saatu pois päiväjärjestyksestä niin Dylan huomaa olevansa kyllästynyt pintaliitoelämään ja kaipaavansa jotain kunnollisempaa ja älykkäämpää seuraa (niinkuin niin monet 27-vuotiaat mielettömän komeat ja menestyvät itsekeskeiset miehet tekevät), ja tuohon kuvioon heitetään sitten runsaasti "pelkää rakkautta" ja "ei halua tulla satutetuksi" yms yms ja lopputulos lienee arvattavissa.
Ai niin, tässäkään kirjassa ei vältytty pieneltä lapselta jota käytetään romanttisen suhteen edistämiseen, juonielementti jota havaitsen olevani arvostamatta missään määrin.
Kielellisesti tässä pysyttiin aika perustasolla, en yleensä kovin paljoa kieleen kiinnitä huomiota niin en niin tehnyt nytkään, eli suomentaja Essi Korpinen on varmaan tehnyt ihan sellaista työtä mihin lähdemateriaali yltää. Runsaisiin adverbeihin ja muihin selitteisiin toki kiinnitin jossain vaiheessa huomiota ("hän sanoi äkäisesti", "hän sanoi pontevammin" jne) mutta olen ymmärtänyt niiden olevan tyyppiominaisuus.
En voi muutenkaan syyttää tekstiä mistään taitamattomuudesta, sen kliseemarssi sai toki pyörittelemään silmiä ja pureskelemaan huulta mutta niitä kliseitä marssitettiin vain sen verran manipuloivan oloisesti sanoen juuri oikeat asiat oikealla tavalla, että tätä lukiessa tuli oli kuin olisi katsellut pickup-artistin työskentelyä...ja ei, se ei ole kaunista katseltavaa.
Ja olin aika pettynyt siihen kuinka kuivakka tämä kirja lopulta oli, draamasta nyt ei voi puhuakaan kun mentiin niin laskelmoidusti ja kliseisesti, mutta odotin edes vähän huumoria mutta sellaistakaan ei ollut oikeastaan yhtään.
Olen lukenut hyvääkin hömppää, tämä ei kuitenkaan ole sellaista, enkä sitten tiedä löytyykö sellaista lainkaan Harlekiini-brändin piiristä. En aio jatkaa etsimistä (todella hyviä suosituksia saatan toki kuunnella).
Mutta vaikka kirjasta en pitänytkään, niin olen kuitenkin tyytyväinen että olen sen lukenut.
4 kommenttia:
Uu, harlekiini, rohkea veto! :D Ja osuit kerralla kirjaan, jossa on kuuluisa "plot moppet". Otan osaa.
Väitän itseäni romantiikan suurkuluttajaksi, mutta minäkin jouduin aika kauan valikoimaan näistä Harlekiinin sarjaromansseista teosta, joka ei olisi takakansitekstillään aiheuttanut välitöntä myötähäpeän tunnetta. Suosituksiakin löytyisi joka lähtöön, mutta jos haluat lukea oikeasti hyvää romantiikkaa niin sen joutuu tällä hetkellä tekemään englanniksi.
Aa, tuolla konventiolla on nimikin (no, sinänsä ei yllätä, epäilemättä plot moppetit ovat hyödyllisiä tarinankuljettajia mutta aargh)
Jos oikein uteloittaisi niin voisi tietysti vertailla ainakin näitä eri sarjoja, jos tässä Julia-sarjassa on "lämpimiä ja sydämellisiä romaaneja rajat murtavista tunteista, onnen etsimisestä ja löytymisestä" niin ehkä joku muu sarja olisi otollisempi, mutta ehkä jätän nyt väliin ja otan romantiikkani muissa kuoseissa (kuten kirjoitin, olen minä hyvääkin hömppää lukenut).
Jos suositukset kaikenlaisesta romantiikasta jatkossa kiinnostavat, niin olen niitä keräillyt blogiini vinkkiosioon: https://suudelmiajasukkanauhoja.blogspot.fi/
Sinänsä Harlequinin sarjaromantiikka on vain pieni osa romantiikkagenreä, eikä oikein keskeistä osaamisaluettani. Vähän itsekin epäilen, että kuinka paljon juuri näistä sarjoista löytyy oikeasti lukemisen arvoista ja onko niillä keskenään nyt -oikeasti- niin paljon eroa. Joskus aikoinaan kun niitä parikymmentä vuotta sitten äitini varastoista luin, niin ero oli lähinnä sivumäärissä :D
Tässä oli kyllä aika tuotteistettua makua kun tunnistettavia kliseitä tosiaan ladeltiin järjestykseen.
Sinänsä olen kyllä kuullut että on hyvä kirjoittajakoulu (ja samaa oli kuulemma myös kotimainen Kolmiokirja), että niissä oppi tuottamaan varsin rapsakasti ammattitaitoista tekstiä, ei siellä löperyydellä pärjää...mutta saattaa olla että he jotka ovat jo oppineet siirtyvät sitten tekemään omilla nimillään omaa juttuaan, joka tietysti saattaa olla yhä genreä.
Lähetä kommentti