Jatkamme naisten parissa, ainakin luultavasti: joskus 1100-luvulla pohjois-Ranskassa ja/tai Englannissa luultavasti vaikutti naisrunoilija nimeltä Marie, jonka nimiin on laitettu kaksitoista vanhaksi ranskaksi kirjoitettua eeppistä runoa. Mahdollisesti hän kirjoitti ne myös itse, tai osan niistä, ja ainakin joissain esitetyt yksityiskohdat puhuvat naiskirjoittajan puolesta.
Historian sumusta huolimatta Marie de Francea pidetään kuitenkin ranskankielisen kirjallisuuden (jos se aloitetaan jo vanhan ranskan puolelta) ensimmäisenä naisrunoilijana.
Tämä lukemani teos ei kuitenkaan ole varsinaisesti runoutta, kääntäjät Glyn S. Burgess ja Keith Busby ovat sovittaneet tekstit proosatarinoiksi. Ilmeisesti Marien epiikka on varsin suorasanaista, ja liitteenä on myös alkukielinen versio Laüstic-runosta:
Une aventure vus dirai
Dunt li Bretun firent un lai.
Laüstic ad nun, ceo m'est vis,
Si l'apelent en lur païs;
Ceo est russignol en franceis
E nihtegale en dreit engleis.
(proosannettuna: "I shall relate an adventure to you from which the Bretons composed a lay. Laüstic is its name, I believe, and that is what the Bretons call it in their land. In French the title is Rossignol, and Nightingale is the correct English word.")
Tarinat ovat alkuperältään ilmeisesti yleensä bretagnelaisia (varsinaisesti nykyisen Ranskan keskiaikainen trubaduuriperinnehän keskittyi Provenceen), kuningas Arthur vilahtaa yhdessä jutussa ja yhdessä henkilöinä ovat Tristram ja Isolde, ja muutenkin sisältö on yleensä ritariromantiikkaa, urheat ritarit ja kauniit naiset rakastavat toisiaan ja jos vieläpä eivät ole keskenään naimisissa niin luvassa on draamaa.
Kaikki päähenkilöt eivät kuitenkaan ole niin sankarillisia, esim. Equitan-tarinan nimihenkilö suunnittelee rakastettunsa kanssa vaimonsa murhaamista, ja parin muunkin tarinan keskeiset henkilöt tekevät aika arveluttavia juttuja...mahdollisesti tässä on siis jopa sarjallisuutta mukana, tarinakokoelman tarkoitus on osoittaa rakkauden seuraamuksista sekä positiivisia että negatiivisia.
Kokonaisuus pysyy siis sopivan monipuolisena mutta monet tarinat toimivat hyvin myös yksinäänkin ja taas kerran näissä on sellaista suullisen kertomuksen luonnetta joka minua tyylillisesti viehättää (joskin jotkut spefiharrastajat saattaisivat pitää tarinoista itsestään mutta kaivata hieman modernimpaa esitystapaa...)
4 kommenttia:
Ehkä tuo on runomuodossa ollut aika vaikea kääntää - sanoma nimittäin on kyllä aika selkosanainen, vaikka runon rytmitys ranskankielisestä alkutekstistä löytyykin. Ei taitaisi taipua englanniksi ihan samalla tavalla.
Mielenkiintoinen runoilija kuitenkin - pitäisi ehkä tuohon jossain vaiheessa tutustua. Mitä aiheeseen tulee niin keskiajalla vissiin oltiin aika suorasanaisia aiheissa, joita punasteltiin myöhempinä aikoina.
Joo, ainakin kun suunnilleen tiesi mistä on kyse niin tuota vanhaa ranskaa pystyy jotenkin lukemaan. Ihan samaa rytmiä ei ehkä helposti saa käännökseen, joskin netissä näkyi ainakin joistain tehdyt runomuotoiset käännökset:
http://people.clas.ufl.edu/jshoaf/marie_lais/
Ja, no, ritariromansseissa ei useinkaan yhdistetä romanttista rakkautta ja avioliittoa, romanssit löytyvät helpommin avioliiton ulkopuolelta, vaikka sinänsä ei välttämättä kerrotakaan sen enempää saako romanttinen rakkaus muita muotoja kuin huokailua ja pitkiä katseita.
Käynti aikojen takana on avartavaa. Jotenkin postauksesi limittyy juuri lukemani Haudattu jättiläinen -romaaniin - ei niinkään naisasian vaan tyylin tavoin.
Marie, samoin kuin aikalaisena Chretien de Troyes ja muutama muu, tulevat kyllä helposti vastaan kun liikutaan suunnilleen missä tahansa fantasiassa jossa on mukana ritareita, linnoja ja sen sellaista keskiaikakuvastoa.
Haudattu jättiläinen pitäisi kyllä myös jossain vaiheessa lukea, kiinnostaa kyllä miten Ishigurolta lajityyppi onnistuu...
Lähetä kommentti