Tähän teokseen musta kansi sopii erittäin hyvin, sen verran paljon näissä on melankolia, kuolemaa ja surua...mutta myös huumoria (joskus mustaa), mielikuvitusta, leikkisyyttäkin: mieleen tuli 1800-luvun brittivastine Tim Burtonille, ja varmaan tämä kuuluu jokaisen asiantuntevan gootin oppimäärään tai ainakin pitäisi kuulua.
Rossetti kirjoittaa mitallisesti mutta luonteeltaan enemmän sinnepäin kuin ihan tarkkaan: ei tässä sille linjalle mennä että jokainen säe on riimitetty mutta muuten ei mitään väliä. Kun katselin vaikkapa An Old-World Thicketin riimitystä niin ei siinä kaavaa ole, ABABB-ABBAA-ABBAB-säkeistöt tulevat satunnaisesti, ja muissakin mitallisuus on epäkeskoista...mikä sinänsä vain lisää näiden hieman epätodellista, keijukaismaista tunnelmaa.
Nimirunosta tuli mieleen hieman Tam Lin, maahismiehet yrittävät myydä ihmeellisiä hedelmiä kahdelle sisarukselle Lizzielle ja Lauralle, Laura maistaa ja alkaa kuihtua ja niin Lizzie pitää pelastaa sisarensa...kun lueskelin samaan aikaan Stokerin Draculaa (josta lisää myöhemmin) niin assosiaatiot vampyyreihin tulivat tietysti mieleen, ja lopultahan on ehkä oletettavissa että puhe on seksistä.
Muutenkin puhutaan rakkaudesta ja kuolemasta, mutta tosiaan mukana on myös makaaberin humoristisia juttuja (kuten A Frog's Fate) tai sarja lastenloruja ja tuutulauluja (joissa ajan linjan mukaisesti niissäkin kuolema on läsnä). Myös laulumaisuutta on osassa mukana (ja ilmeisesti ainakin In the Bleak Mid-Winter on sovitettu joululauluksi).
Song
When I am dead, my dearest,
Sing no sad songs for me;
Plant thou no roses at my head,
Nor shady cypress tree:
Be the green grass above me
With showers and dewdrops wet:
And if thou wilt, remember,
And if thou wilt, forget.
I shall not see the shadows,
I shall not feel the rain;
I shall not hear the nightingale
Sing on as if in pain:
And dreaming through the twilight
That doth not rise nor set,
Haply I may remember,
And haply may forget.
Kirjablogeissa vietetään tällä viikolla naistenviikkoa, niin myös täällä: nimipäivien mukaan en lue enkä julkaise (Kristiina juhlii vasta ensi sunnuntaina) mutta tämä ei jääne viikon ainoaksi naiskirjailijaksi...
2 kommenttia:
Hieno runoilija naistenviikolle ja upeelta kalskahtaa myös runo, jonka olit poiminut luettavaksi. Tämä Christina oli tosiaan Britannian kuvataiteessa vaikuttaneen prerafaeliittisen veljeskunnan erään johtohahmon Dante Gabriel Rossettin sisko. Kauniin kuvalliselta vaikuttaa tuo runokin.
Yhteyksiin prerafaeliitteihin en kiinnittänyt huomiota lukiessa mutta sopivia ne eittämättä ovat, ja monissa näissä runoissa on aikamoista kuvallisuutta ja rehevyyttä: tuo laittamani runo oli laulumaisempi ja sen vuoksi vähän rajatumpi, mutta Goblin Marketin vyörytys miten kertoo niistä hedelmistä tai An Old-World Thicketin metsä...tosiaan myös visuaalisuuden puolesta mieleen tuli elokuvaohjaaja Tim Burton joka saattoi myös Rossettinsa tuntea, molemmat.
Lähetä kommentti