23.7.16

Sarjakuvasessio

Kun viikonlopuksi luvattu helle näköjään antaa odottaa itseään (on ihan kohtuulämmin kyllä mutta sellainen sää että ihan kuin alkaisi sataa ihan just) ja blogiin ei tule kirjoitettua tarpeeksi sarjakuvista, niin päätin sitten vauhdikkaasti viettää session lukien hyllyyn kertyneitä sarjakuvia, niin uusia kuin uudelleenluettavia.
Varsinaisesti en maratoonaa eli en laske sivuja, mutta jos nyt tulevien 24 tunnin aikana tulisi luettua suht painokkaasti ja raportoitua tänne...
(varmaan vielä ensi kuussa joku päivä vietän toisen lukumaratonin, yhteistä ei ole kai suunniteltu parin viikon takaisen jälkeen)

Aloitan kello 20, ja vielä voisi sen verran jatkaa naisten viikkoa että ensimmäisenä luettavana voisi olla vaikka Carla Speed McNeilin Finder-sarjakuvan osa Five Crazy Women.

21.00
Five Crazy Women on luettu: olen lukenut tämän pari kolme kertaa aiemminkin, ensimmäisellä kerralla tämä olisi suht suurella tekstimäärällä ja rakenteen monimutkaisuudella vienyt enemmän aikaa, nyt vain nautiskelin hienoista kohtauksista ja dialogista, mm. tämä pick-up-line ei lakkaa huvittamasta.


Finderin aboriginaali-scifistä olen kirjoittanut aiemminkin, mutta kyllä se ansaitsee huomiota yhä. Tämä kirja ei sisällä varsinaista jatkuvaa juonta, vaan episodimaisempaa kerrontaa miehistä ja naisista ja tietysti paljon seksistä (eivät ne muutkaan Finder-kirjat ole lapsille tarkoitettuja, vaikka ehkä opettavaisia).
Päähenkilö Jaeger, joka on eittämättä yksi machoimmista kaunokirjallisista hahmoista ikinä (ja silti kuvattu noin yleisesti ottaen myönteisesti) on saapunut kaupunkiin ja soittelee (naispuolisille) tutuille mutta "seems to be an ass famine on the land" ja niinpä päätyy baariin juttelemaan tutun miehen kanssa, mm. oudoista naisista joita on tavannut...
McNeil on jatkuvasti kiinnostava kulttuurien kuvaaja, ja sitä näkyy tässäkin, Jaegerin nomadikulttuuri näkyy kaikessa käytöksessä, myös tavassa jolla suhtautuu naisiin, ja tämä johtaa myös konflikteihin...mutta "You know the rules, and you don't play by them, you're not an asshole 'by city standards'. You're an asshole, plain and simple."
Yhä vain hieno sarjis.

Jahas, mitäs seuraavaksi. Vilkaisisiko tuota Kazuo Umezun mangaa Cat Eyed Boy?

23.00
Ensimmäinen osa Kazuo Umezun Cat Eyed Boyta luettu: aika episodimainen kauhumanga jossa nimihenkilö jota hyljeksivät niin ihmiset kuin hirviötkin vaeltelee paikasta toiseen ja missä onkin alkaa tapahtua...joskus kissansilmäinen poika on pelkkänä tarkkailijana, joskus aktiivisena osallistujana.

Umezu on kauhumangan parissa aika legenda, nämä teoksensa ovat jo suht vanhoja ja piirrostyyli on nykysilmin katsottuna aika jäykkää...mutta monenlaisia groteskeja juttuja osaa kyllä piirtää. Aiemmin olin lukenut pitkän sarjansa Drifting Classroom joka nopeasti kehitti sellaisen absurdiuden asteen että pakko oli jatkaa lukemista että näkisi mitä muuta siinä voi vielä tapahtua.
Sama absurdius vallitsee tässäkin, groteskius liikkuu jo sellaisella tasolla että varsinaista kauhufiilistä ei enää niin kehitellä (ainakaan minun makuuni). Mutta sarja on jossain määrin tietoinenkin tästä, mukaan ripotellaan huumoria, myös metatasolla ja neljättä seinää rikkoen...
Varsin hauska tämä oli, mutta voisin lukea nyt jotain muuta ja jätän CEB:n kakkososan huomiseksi.
Batmania vai Adrian Tominea?

00.30
Adrian Tominea, Summer Blonde -albumin verran. Mukana on neljä tarinaa, joista ensimmäinen tuntui tutulta, se oli kai yksi niistä Optic Nerve -lehdistä jotka olin lukenut joskus aikaa sitten.

Suht paljon tekstiä, minimalistisesti toimintaa, nuoria ihmisiä haahuilemassa elämässään: sarjakuvista Daniel Clowesin Ghost World on aika ilmeinen verrokki, mutta myös kaunokirjallisuuden puolelta jotkut modernit novellistit ovat aika lähellä ilmaisua...(ja sen puolesta tämä lienee myös suht hyvin toimivaa sarjakuvaa sellaiselle joka ei juuri sarjakuvaa lue mutta muuta kirjallisuutta kyllä).

Jahas, menisikö nukkumaan, vai vieläkö jotain.

10.30
Herätty ja luettu Jules Feifferin Sick Sick Sick, kokoelma pieniä sarjakuvia joita oli tehnyt 50-luvun lopulla Village Voice -lehteen. Pilakuvamainen formaatti mutta Feiffer tosiaan teki joka jutun 6-12 ruudun mittaiseksi, ja ajankohtaisuuksiin viittaillaan mutta enemmän nämä ansioituvat arkisten keskustelunpätkien käsittelyssä (ja sellaisina ajankohtaisuuksiinkin kuten beat-väki tai Sputnik viittaavat jutut sisältävät universaaliutta).
Tietysti Village Voice on New Yorkin liberaalien lehti joten aihepiirit viittaavat sinne päin, esim. psykiatriasta, seurapiireistä ja "vaihtoehtoisuudesta" on paljon juttua ja piikittelyä, Woody Allenin elokuvat ovat hyvä verrokki...

Hmm, olisiko sitten Cat Eyed Boyn toisen osan vuoro.

12.40
Kazuo Umezun Cat Eyed Boyn toinen osa luettu, yhä mennään aika pimeällä kauhuvaikutteisuudella jossa vilisee monenlaisia hirviöitä, ja käännökset ovat yllättäviä joskin ihan kaikkien järkevyyttä ei kannata niin tarkkaan miettiä. Suuri osa sarjan tarinoista oli aika pitkiä, loppuun oli sitten laitettu neljä pientä vinjettiä, pieniä kummitusjuttuja.
Ja jos siis laskisin sivuja niin näistä niitä tulisi, Cat Eyed Boy yksinään on melkein tuhat sivua, mutta kuten näkyy varsin vauhdikkaasti luettavaa...

(luethan oikealta vasemmalle)

Ja perään sitten pari eurooppalaista suomennettua albumia joissa on väritkin.
Corteggianin ja Tranchardin Marinen seikkailuja luin silloin aikoinaan kun nämä uusina ilmestyivät (kuten ehkä jotkut teistä muistakin, 80-luvun lapset), ja vastikään sitten käsiin osui pari sarjan albumia (kolmas ja neljäs, albumeina ei enempää kuin neljä ilmestynytkään), joten piti Pasilan kirjavarastosta sitten hakea myös nämä kaksi ensimmäistä, Mustan tornin salaisuus ja Matka uuteen maailmaan.

Sympaattinen lastensarjahan tämä on ja parani hieman sarjan edetessä kun siirryttiin eksoottisempiin ympäristöihin ja Marinen vatsastapuhumista (joka toimii niinkuin sarjakuvavastastapuhuminen toimii, ei niin kuin oikea) ei enää niin ylikäytetty kuin ekassa albumissa. Kuulemma myöhemmät, Suomessa julkaisemattomat, osat ovat (myös) varsin epätasaisia, hyvää ja huonoa löytyy molempia.
Ja kuvitushan on tuollaista nättiä eurokamaa.

Ulkona on ilmeisesti kiva sää, voisi käydä pyörähtämässä.

16.40
Luin annoksen Kou Yaginuman melkein-scifi-sarjaa Twin Spica, osat 7-9 (aiemmat kuusi olin lukenut aiemmin).
Melkein-scifi on määreenä koska sarja sijoittuu hyvin läheiseen lähitulevaisuuteen, Japanin ensimmäinen miehitetty avaruuslento on tapahtunut ja se on ollut onnettomuus, mutta pyrkimys avaruusmatkoihin on yhä kova (jotain muitakin teknologisia askeleita on otettu joita nykyhetkessä ei ole vielä tapahtunut mutta niitä selviää pikkuhiljaa sarjan aikana).
Sarjassa keskitytään Tokyo Space Schoolin oppilaisiin, erityisellä astronauttilinjalla oleviin joten avaruus ja sinne pääseminen on keskiössä...mutta myös kasvu ja ystävyys: päähenkilö Asumi on melkein monomaaninen astronomiafani, mutta paljon huomiota saavat myös ystävänsä (ylläolevassa kuvassa Marika puhuu Asumille, yläkuvan oikeassa laidassa ovat muut).

Vaikka korkealle pyritään niin sarja pysyy miellyttävän maanläheisenä ja hidastempoisena, ja erityisen nautittava on sarjan tunnelma, kiinnostava sekoitus positiivista pyrkimystä kohti haaveita jotka ovat korkealla mutta silti realistisesti tavoitettavissa ja melankoliaa, viipyilevää surumielisyyttä. Avaruusoopperaa heille jotka eivät välitä avaruusoopperasta.

19.30
Scott McCloudin Understanding Comics (suomennettu Sarjakuva - näkymätön taide) on tietysti jokaisen sarjakuvasta kiinnostuneen pakkolukemista. Sen eräänlainen jatko-osa Reinventing Comics sen sijaan on vähän ongelmallisempi tapaus, olin sen lukenut tuoreeltaan vuonna 2000 ja nyt sitten pitkästä aikaa uudestaan.
Tässä jatketaan jonkin verran informatiivista katsausta sarjakuvaan taidemuotona mutta sävy on poleemisempi, tällä kertaa puheena ei ole niinkään mitä sarjakuva on vaan mihin suuntiin se voi, tai sen tulee kehittyä, taiteena ja vähän myös bisneksenä.

Erityisesti bisnesmallit mutta vähän myös taidepuoli keskittää huomion nimenomaan pohjois-amerikkalaiseen sarjakuvaan. Eurooppa vilahtaa parissa ruudussa ja Japani vähän useammassa mutta sivuroolissa kuitenkin, ja esimerkkien ohella myöskin esitetyt ilmiöt ja mallit kuvaavat erityisesti Amerikan tilannetta.
Osa niistä on toki laajemminkin sovellettavissa, myös sarjakuvien ulkopuolella: esim. kustantajien ja kauppojen toiminta suhteessa taiteentekijään tai -kokijaan pätee yhtä lailla myös muilla aloilla (erityisesti kirjallisuudessa).
Rajaus tulee vastaan ei vain paikassa vaan myös ajassa: kirja kuvaa tilannetta parikymmentä vuotta sitten ja, no, paljon on tapahtunut sen jälkeen...erityisen ongelmallinen on kirjan jälkimmäinen puolisko joa keskittyy digitaaliseen sarjakuvaan, tietokoneisiin ja nettiin, ja siinä parikymmentä vuotta on ikuisuus...
McCloudin pohdinnat menevät joskus aika korkealentoisiksi ja paikoin on vaikea sanoa mitä hän oikein tarkoittaa tai haluaa sanoa, ja osa huomioista on tosiaan valitettavan vanhentuneita tai sittemmin hyvin kyseenalaisiksi asetettavia (nykyiset opettajat voivat varmaan sanoa sanasen diginatiiveista joihin McCloud tuntuu uskovan).

Mutta. On tässä kirjassa myös sen verran hyviä ja erinomaisia havaintoja, pohdintoja ja ideoita että ei tätä pidä lytätäkään, ja ehkä kirja on alunperin tarkoitettukin kiistanalaiseksi, enemmän tuottamaan kriittistä keskustelua kuin tulemana yleisesti hyväksytyksi...

Jahas, 24-tuntinen sessio alkaa olla lopussa, ja mm. se yllämainittu Batman odottaa yhä hyllyssä samoin kuin muutama muu teos jotka kyllä luen joskus lähipäivinä mutta joista olisi ollut kiva mainita jotain täälläkin...luettujen pino näyttää tällaiselta.
Kuten alla kommenteissa mainitsin niin luen kohtalaisen paljon sarjakuvia mutta niistä ei välttämättä tule kirjoitettua niin paljoa, monista kirjoittaa mieluummin lauseen tai kappaleen tai pari muttei ihan kunnon bloggausta. Ja erityisen ongelmallisia ovat pitemmät sarjat, esim. tässä luetut Marine ja Twin Spica, ensivaikutelmista yhden tai kahden osan perusteella ei ainakaan halua kirjoittaa kokonaista bloggausta mutta kun on edennyt pitemmälle niin silloin aiemmista osistakin puhuminen olisi vähän hölmöä...

Mahdollisesti kiinnostuneille kuitenkin vinkattakoon että olen kirjoitellut ahkerammin lukemistani sarjakuvista asiaan paremmin sopivalla foorumilla ja formaatissa.

2 kommenttia:

Omppu Martin/ Reader, why did I marry him? kirjoitti...

Tämäpäs olikin reipas ja hurtti postaus. Pitäisi varmaan enempi aktivoitua myös sarjakuvien osalta. Vasta juuri sain luetuksi ensimmäisen sarjakuvaromaanini.

hdcanis kirjoitti...

Minä taas luen aika paljonkin sarjakuvaa, niistä ei vain tule niin paljoa postattua kun aika monesta tulee mieluiten juuri tällaisia parin lauseen tai kappaleen selostuksia.