Lukumaraton VII 10.7.

Taas on aika kesän perinteisen lukumaratonin: tätä olen harrastamassa jo aika monetta kertaa ja välissä on myös ollut muunlaisia sessiolukemisia tai epälukumaratoneja (viimeksi viime viikolla). Tällä kertaa ilmoittautuneita on tullut tosi iso joukko, kuten emäntäblogista Ja kaikkea muuta huomaa, tieto tapahtumasta on levinnyt myös blogistanian ulkopuolella...
Ideanahan on keskittyä mahdollisimman paljon lukemiseen 24 tunnin ajan (tietysti aion nukkua ja syödä välillä, ja varmaan jossain vaiheessa käyn ulkona haukkaamassa happea) niin että ainakin osa lukemisesta tapahtuu 10.7.

Kirjavalinnoissa olen harrastanut aiemmin jo monenlaista, on ollut runoutta, sarjakuvia, tiiliskiviromaaneja...tällä kertaa varsinaiset tiiliskivet jätetään rauhaan, mutta olen hyllystä katsellut kokeiltaviksi maratonkirjoiksi joitain kohtuupaksuja teoksia, jos niitä saisi luettua puolitoista tai kaksi tulevien 24 tunnin aikana (välissä fiiliksen mukaan ehkä sitten novelli tai jotain muuta pientä jos siltä tuntuu).

Ajattelin aloittaa tänään noin kello 20, ja jatkaa sitten sunnuntai-iltaan, nyt kun olen kotiutunut messusta ja ruoka on tulossa. Huomasin että parilla muullakin blogilla on samantyylisiä aikatauluja, EM-kisojen finaalilla lienee osuutensa asiaan...
Aloituskirjaksi voisin katsella miten Michel Tournierin Meteorit lähtee vetämään, muu tuotantonsahan on tähän mennessä vaihdellut hyvän ja loistavan välillä. Varuilla on ainakin Boris Akuninia.

21.45
Kahdeksalta aloitettiin, nyt on luettu n. 80 sivua Meteoreja (käännös Annikki Suni). Tähän mennessä kirja on ollut vähän hajanainen, useita henkilöitä ja tilanteita kuvataan ja selkeää juonta ei vielä ole, mutta aiheisiin kuuluvat mm. seksi, kaatopaikat ja vammaiset lapset. Tournierille tuttua fyysisyyden ja mystisyyden sekoitusta annostellaan tässäkin.

Minun kaupunginvaltuutettuni ovat kokonaan juurtuneet yhteiskuntajärjestelmään, ja kaatopaikka on heille olemattomuutta vastaava helvetti, eikä mikään ole heidän mielestään niin vastenmielistä että ansaitsisi tulla paiskatuksi sille. Minulle se on toisen maailman rinnakkaismaailma, peili joka heijastaa yhteiskunnan olemusta: jokaisella jäteaineella on vaihteleva mutta aina myönteinen arvonsa.

Juon teetä ja jatkan.

23.30
Jos kaikki olemassaolevat ihmiset luokiteltaisiin luovan nerokkuuden mukaan, saataisiin leveä pyramidi, jonka pohjana on runsas hedelmätön tavallinen väki ja huippuna luovat henget. Pohjalla homoseksuellien osuus olisi noin 0% mutta huipulla lähes 100%. Silti meidän täytyy osata vastustaa ylpeyden kiusausta. Meidän ylemmyytemme heteroseksuaaliseen massaan nähden ei ole kovin ansiokkaasti hankittu. Suvunjatkamisen taakka musertaa kokonaan naiset ja heteroseksuaalisista miehistäkin puolet.

Meteoreja luettu n. 150 sivua, ja teos on viihdyttävän hämmentävä. Yhtenä keskeisenä hahmona on Alexandre Surin, joka johtaa jätehuoltofirmaa ja välillä käy kruisaamassa öisissä pusikoissa (kun on taas nähty Prideen liittyvää kirjavinkkausta, totean yhä että teiniapologiat eivät kiinnosta vieläkään, mieluummin vaikka Alexandre Surinia), toisena tämän veljenpojat, kaksoset Jean-Paul.
Ja kaksosista, meteorologiasta, homoista, Pyhästä Hengestä, kielistä, jätteistä ja sen sellaisista Tournier kutoo hengästyttävän tiheää symbolien verkkoa. Keijujen kuninkaan päähenkilö Tiffauges tekee kameo-esiintymisen (samoin kuin kirjailija itse).

Jeesus on aina näennäisesti järjettömin - mutta tosiasiassa viisain - vastaus kysymyksiin, joita me itsellemme asetamme.

Jatkan vielä jonkin aikaa, joskin uni varmaan tulee myös.

9.30
Sinä olet absoluuttinen toinen. Erilliset tuntevat naapureistaan, ystävistään ja sukulaisistaan vain erityisominaisuuksia, virheitä, puutteita, henkilökohtaisia, värikkäitä tai irvikuvallisia piirteitä, jotka ovat erilaisia kuin heillä itsellään. He sekoavat sattumanvaraisiin pikkuseikkoihin eivätkä näe - tai näkevät huonosti - ihmisolennon tai henkilön niiden alta.

Luin vähän matkaa, nukahdin, heräsin, aamukahvin ääreltä jatkoin lukemista, nyt olen sivulla 216. Ei tässä kirjassa vieläkään mitään selkeää juonta ole, vaan symbolien virtaa jossa kaksoisuus viittaa moniin suuntiin ja moni suunta viittaa kaksoisuuteen.

12.30
Matemaattinen taivas on aina kolmisen viikkoa meteorologista jäljessä. Trakoittaako tämä, että Jean, joka on sateen ja auringon vaihtelujen puolella, on aina hellittämättömästi minua edellä? Tarkoittaako tämä että jollen minä puolestani mene meteorien puolelle, en löydä veljeäni koskaan? Tulen tähän johtopäätökseen outoja mutta pakon sanelemia teitä ja tunnistan niissä kaksosparista erotetun intuitiota.

Sivulla 350, ollaan edetty ajassa ja Jean on lähtenyt pakoon kaksoisuutta, Paul perässään, ja jäljellä olevien lukujen nimien perusteella tulossa on aikamoista matkustusta ympäri maailmaa (ja Phileas Foggista ja Passepartoutista onkin ollut kirjassa jo juttua aiemmin. Mutta nyt syömään.

15.00
Niin kauan kuin Länsi-Berliini ei ole muuttunut vapaaksi, demilitarisoiduksi ja puolueettomaksi kaupungiksi, saavat Saksan demokraattisen tasavallan pääkaupungin asukkaat ylittää Länsi-Berliinin rajan vain jos heillä on erityinen kulkulupa.

Meteorit on luettu loppuun, sivulle 473 päästessä on seikkailtu aika lailla kaksinaisuuden, tilan, sään, kielen, ihmisyyden mysteereissä. Jälkipuolella meno alkoi vetää vähän turhankin hajanaiseksi ja lennokkaaksi, kryptofasian rinnalle jäin kaipaamaan Alexandrea...
Ja kun tämä pysyi symbolien verkkona niin ei tästä vieläkään oikein voi sanoa että mitä tämä kirja käsitteli, kiinnostava se kuitenkin oli.

Surkeaa on meteorologia, joka tuntee taivaan elämän vain ulkopuolelta ja yrittää kutistaa sen mekaaniseen malliin. Vaikka rajuilmat jatkuvasti osoittavat ennustukset vääriksi, ei sen meteorologian tyhmä taipumattomuus järky. Siitä lähtien kun taivas tuli minun aivoikseni minä olen tiennyt tämän; ja se sisältää enemmän asioita kuin fyysikon päähän mahtuu.

Vielä olisi tunteja jäljellä, muttei niiin paljoa että innostuisin tarttumaan siihen Akuniniin, kun sitä ei kai ehtisi edes puoliväliin, otetaan jotain lyhyempää...Penelope Fitzgerald vai Vera Panova vai jotain ihan muuta?

16.15
'Are you talking about culture?' the manager said, in a voice half way between pity and respect.
'Culture is for amateurs. I can't run my shop at a loss. Shakespeare was a professional!'

Kävin ulkona haukkaamassa happea ja kun kohdalle sattui lyhyt meteorikuuro niin kävin haukkaamassa myös pienen lasin vehnäolutta. Ja aloitin Pelenope Fitzgeraldin kirja The Bookshop, jossa leskirouva Florence Green päättää perustaa kirjakaupan englantilaiseen merenrantakaupunkiin jossa sellaista ei vielä ole. Eri asia sitten kaivataanko edes.

18.15

'I don't attach as much importance as you do, I dare say, to the notions of right and wrong. I have read Lolita, as you requested. It is a good book and therefore you should try to sell it to the inhabitants of Hardborough. They won't understand it, but that is all to the good. Understanding makes the mind lazy.'

The Bookshop on luettu ja muiden lukemieni Fitzgeraldin kirjojen tapaan se on varsin pisteliäs, ajoittain koominen ja ajoittain tragikoominen esitys elämästä. Ja opettavainen kaikille teille kulttuuri-immeisille.
Muiden kirjojensa tapaan tässäkin on mainio kavalkadi eksentrisyyttä, joskin yleissävy oli hieman kitkerämpi kuin muissa (ja kirjana en ehkä ihan niin korkealle nosta kuin vaikka Offshorea, tai ehkä muitakaan, vaikka perustasoltaan tämä tietysti oli hyvä).
Tästä tuli sivuja 123, eli kokonaissumma nyt 596. Ja vielä olisi puolitoista tuntia aikaa, mitäköhän sitten lukisi.

20.00

Olin aloittanut Henry Kuttnerin ja C.L. Mooren novellikokoelman aiemmin, lukenut puolitoista novellia, nyt sitten luin loput kolme ja puoli eli tämän maratonin puitteissa 88 sivua. Kumpikin oli jo omillaan ollut ansiokas pulp-scifikirjailija (näiltä ajoilta olen C.L.Moorelta aiemmin lukenut Black God's Kiss -kokoelman) ja avioiduttuaan kirjoittivat myös yhdessä, ilmeisesti tasapainottaen hieman toisiaan (ymmärtääkseni Moore on parempi kirjoittaja mutta Kuttner laati parempia juonia).
Ja, no, nämä olivat kivoja pulp-scifi-juttuja, Vintage Season ja Exit the Professor parhaat, muutkin luettavia (en viitsi sen tarkemmin kommentoida mitä niissä tapahtuu koska lajityypille ominaisesti sen selviäminen on iso osa niiden viehätystä). Ei näistä mitään klassikkoja nouse mutta täyttävät tehtävänsä, viihdyttivät ja jotkut ehkä vähän herättivät jotain ajatustakin.

Nonih, se on loppu nyt, kokonaissivumäärä 684 sivua ja sain kolme kirjaa luettua. Sitten voisi taas laittaa vähän ruokaa ja mennä sitten vilkuilemaan miten muut ovat pärjänneet, tai pärjäävät niistä joilla homma on vielä kesken. Raportteja kootaan tänne.
(ja kohta katsomaan kuinka Ranskasta toivottavasti tulee Euroopan mestari)