Fay Weldon - Watching Me, Watching You

 

Kun kerran kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia ja jokainen onneton perhe onneton omalla tavallaan niin Fay Weldonkin on keskittynyt jälkimmäisiin, myös tässä novellikokoelmassaan jonka lukemisen aloitin juhannuksena ja lopetin tällä viikolla.

On mukana muutakin mutta useimmiten tarinoiden keskiössä on ongelmallinen parisuhde (ja se on suosittu aihe myös muussakin lukemassani Weldonin tuotannossa). Sinänsä alkusitaatin Tolstoi ei tässä aina näy, koska monissa parisuhteissa ongelma on havaittavissa hyvinkin selvästi, niissä on naisia jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat tai eivät ainakaan osaa ilmaista sitä, ja miehiä jotka tietävät hyvinkin selvästi mitä haluavat (joskus tietysti hyvää tarkoittaen mutta). Tavat joilla tämä tulee ilmi vaihtelevat, samoin lopputulokset, mutta tuon kuvion yleisyyden johdosta näitä novellikokoelmiaan ei ehkä kannata lukea kerralla eikä monta peräkkäin vaan ennemmin novelli silloin tällöin...

Tuolla tavalla pääsee nauttimaan Weldonin vahvuudesta, erinomaisesta fraseerauksesta: lauseet ja kappaleet tihkuvat ironiaa jonka pistävyydeltä eivät säästy myöskään ne naiset. Tekstissä suositaan lyhyitä kappaleita, jotka on vielä erotettu välilyönneillä, korostaen kerronnan fragmenttisuutta, kappaleet ovat tapahtumia, kommentteja, sisäisiä ajatuksia, ulkopuolisten havaintoja, syntyvä dialogi on rikkonaista niinkuin se on, mutta kuvan se muodostaa elämästä.
Hutejakin tässä kokoelmassa tietysti on mutta myös hyviä juttuja, kuten Alopecia, Man With No Eyes, Weekend, Geoffrey and the Eskimo Child...

It's 1972. 
'Fiddlesticks,' says Maureen. Everyone else says 'crap' or 'balls' but Maureen's current gear, being Victorian sprigged muslin, demands an appropriate vocabulary. 'Fiddlesticks. If Erica says her bald patches are anything to do with Derek, she's lying. It's alopecia.'
'I wonder which would be worse,' murmurs Ruthie in her soft voice, 'To have a husband who tears your hair in the night, or to have alopecia.'