Illalla tietysti pitää ainakin toisella silmällä seurata myös muiden pelejä, kun Ranska ja Islanti pelaavat semifinaalipaikasta...
Aloitan kello 12.00, alottaisiko leppoisasti pulmapeli Uniumilla.
12.25
Uniumia on hyvä pelata lyhyissä pätkissä, jokunen pulma kerrallaan...ainakin tässä vaiheessa kun olen vielä medium-vaiheessa, myöhemmin tulee enemmän kikkailuja. Nyt jos ei suht nopeasti keksi ratkaisua (vaatii ehkä pari yritystä ennen kuin oikea reitti selviää) niin voi hypätä yli ja palata joskus myöhemmin tehtävän pariin, jolloin se yleensä ratkeaa.
Eli ideana on ruudukko jossa on mustia, valkoisia ja harmaita ruutuja, ja kun mustan ruudun yli vetää viivan niin se muuttuu valkoiseksi ja toisinpäin: ideana on vetää yhtenäinen viiva joka muuttaa kaikki mustat ruudut valkoisiksi. Eli kuvina ennen ja jälkeen:
Mutta sitten voisikin jatkaa parinkymmenen vuoden ikäistä point-and-click-klassikkoa The Digiä, jota olenkin jo ehtinyt käymään läpi kohtalaisen matkaa...
15.15.
Jesh, The Dig on läpipelattu (olin siis jo viikolla seikkaillut hyvän matkaa sen parissa, yhteensä läpipeluu taisi viedä reilu seitsemän tuntia).
Kyseessä on siis Lucas Artsin 90-luvulla tekemä seikkailupeli jota olin pelannut jo silloin, mutta hyvin siihen palasi vielä nytkin (joitain osia pelistä olin unohtanut mutta kyllä sieltä joitain pätkiä yhä muistin, erityisesti pari kohtalaisen kinkkistä pulmaa jota tuli silloin kirottua ahkerasti, nyt kun oli vähän käsitystä mitä oikein oli tekemässä niin hommakin eteni joutuisammin).
Tämä on siis point-and-click-tyylinen scifiseikkailu jossa asteroidi on lähestymässä maata ja sankarimme Boston Low parin työtoverin kera on räjäyttämässä sitä pienemmiksi ja vähemmän vaarallisiksi palasiksi. Mutta pian käykin ilmi että kyseessä onkin muukalaisten avaruusalus ja pienellä "mitäköhän tuosta tapahtuu"-tempulla paiskaudutaan jonnekin päin universumia paikkaan jossa on runsaasti outoa alienteknologiaa, ja sitten sitä varmaan pitäisi opetella käyttämään...
Kuten sanottu, viehättävä peli on yhä, toimintaosuuksia ei juuri harrasteta (pelissä ei voi kuolla, pari tappelua on animoitu tarinan vaatimaan tulokseen, kaikkea voi kokeilla loputtomasti eli peli ei voi myöskään jäädä jumiin) vaan kyseessä on nimenomaan pulmanratkomista ja tutkimista. Ja osa pulmista on hauskoja, osa lievästi sanottuna hämäriä...
Ja tietysti peliä ja tarinaa siivittää myös runsas dialogi, Boston puhuu itsekseen ja työtoverit heittävät huulta. Tietokonepelit ikääntyvät eri tahtia, ulkoinen toteutus ei ehkä ole nykyistä valtavirtaa mutta pelimekaniikaltaan point-and-click-seikkailut puzzleilla on yhä toimiva ratkaisu...
Jahas, mitäs seuraavaksi.
17.30
Pari kenttää Uniumia, sitten lähdin hyppimään Fezin maailmassa (jossa olin jo myös ehtinyt vähän aikaa testailla). Ei kauheasti narratiivisuutta, ideana on liikkua ympäriinsä mielikuvituksellisissa kentissä, tutkia paikkoja ja kerätä maastosta jotain leijuvia kuutioita joilla on varmaan jotain merkitystä jossain vaiheessa: tällä hetkellä lähinnä seikkailen ilman sen tarkempaa suunnitelmaa, varmaan ohittaen joitain jänniä salaisuuksia mutta on tässä nytkin jo tutkittavaa.
En ole mitenkään platform-hyppelyjen suurin ystävä, onneksi Fez on monessa kohtaa aika armollinen, mukaanlukien rajattomat elämät: jos hyppy epäonnistuu niin hahmo syntyy samantien uudestaan, eli tässäkään ei kai voi varsinaisesti juuttua mihinkään kohtaan (vaikka joskus tuntuukin siltä).
Ja kenttärakenne on tosiaan varsin nerokas: kaksiulotteisia kenttiä joilla on erilaisia tasoja, mutta näppäimellä voikin kääntää ulottuvuuden suunnan, jolloin paikoista paljastuu ihan uusia puolia tai jokin kauempana oleva kohde siirtyykin ihan viereen...ja näitä ulottuvuuksia hyödyntämällä pelissä myös edetään.
19.45
Seuraavaksi oli vuorossa ilmeisen tarinavetoinen kauhupeli The Cat Lady, joka on noussut huomion kohteeksi parin tutun hehkutuksen johdosta...
Peli alkaa päähenkilön itsemurhayrityksellä, Susan Ashworth on vetänyt kourallisen unilääkkeitä ja tajunta sammuu...ja syttyy taas ohrapellolla, josta päästään unenomaisten siirtymien jälkeen keskustelemaan merkillisen henkilön kanssa joka puhuu merkillisiä...ja sitten ollaankin sairaalassa. Ja se saattoi olla vain unta tai saattoi olla olematta. Omalaatuinen peli tähän mennessä, katsotaan miten tarina kehittyy...ja esitystapa on varsin jännän oloista, animaatio on aika rujoa ja unenomaista.
Mutta piti ottaa tauko ruoanlaittoon. Ja ruokailun yhteydessä katselin vähän eteenpäin LYNEä, josta olen puhunut aiemminkin. Tuolloin olin hyvin alussa, ja olen viime aikoina pelannut sitä aika puuskittain kun kentät tosiaan alkavat olla työläämpiä...viimeisellä vaikeustasolla tässä kuitenkin liikutaan ja vielä on tekemistä.
22.00
Cat Lady etenee, se on paikka paikoin aika hämmentävällä logiikalla etenevä seikkailupeli mutta kiehtova myös.
Mutta ei ehkä herkimmille.
Jalkapallo alkaa, sen sivussa saatan leikitellä jotain kivaa kasuaalipeliä joka ei vaadi täyttä huomiota (olettaen että jalkapallokaan ei sitä tarvitse).
00.45
Seurasin Ranska-Islanti-peliä kohtalaisen paljon mutta kun se oli aika nopeasti aika selvä niin siinä sivussa vähän LYNEä, vähän Uniumia ja sitten Cat Ladya. Nyt lienee aika mennä nukkumaan.
10.15
Heräsin ja aamukahvin ääressä herättelin aivoja ensin LYNEllä (varsinaisen pulmasatsin lisäksi siellä on päivittäin vaihtuvat setit, tänään kaksi settiä helppoja pulmia. Tein yhden).
Sitten kävin tutustumassa Full Bore -peliin, jossa pelataan kaivoskuiluja koluavaa villisikaa, ympäristössä tottakai monia erilaisia juttuja joita pitäisi kerätä ja tutkia...
Tosin täytyy todeta nyt että olen maratonilla näköjään keskittynyt paljon erilaisiin explore-seikkailu-puzzle-peleihin eri muodoissa, Dig, Fez, Cat Lady ja tämä Full Bore ovat kaikki hengeltään vähän samanlaisia vaikka pelimekaniikat ja tunnelmat ovatkin erilaisia (ja vastaavasti LYNE ja Unium ovat molemmat abstrakteja puzzlepelejä).
Varsinaisia räiskintäpelejä en nyt niin harrastakaan mutta perinteisiä roolipelejä tai strategiapelejä sentään jonkin verran, mutta ne ovat nyt tänään jääneet pois.
Noh, josko vielä kävisi katsomassa mitä Cat Ladylle kuuluu.
12.00
No Cat Ladylle kuuluu huonoa, mitäs muuta uutta.
Omalla tavallaan tämä point-and-click-vääntö (jossa kaiken lisäksi ohjaus ei tapahdu hiirellä vaan näppäimillä) on sopeutettu aiheeseen sopivaksi, masennus vetää päähenkilöä alaspäin ja niinpä on työlästä keittää edes kupillinen kahvia...
Tämä maratonsessio on saatettu loppuun tältä kertaa, joskin varmaan Susan Ashworthin, Frederick-villisian ja muiden parissa tulee vietettyä aikaa viikolla, onhan niissä selvittämistä.
6 kommenttia:
Tämä on kyllä hauska idea pitää pelimaraton :) Itsekin pelailen aika paljon, tosin viime aikoina vähemmän. Olen varsinkin aika huono kokeilemaan uusia pelejä, vaikka niitä aina eri aleista tuleekin hankittua. Ne vain tuppaavat unohtumaan. :D Näistä olen pelannut aiemmin Feziä, ja pidin siitä kyllä paljon. Jäi kuitenkin jossain vaiheessa kesken, ja koska peli hieman vaatii muistamista eri paikoista, niin näin pitkän ajan jälkeen tuntuu vaikealle enää jatkaa. Kauhun ystävä en ole, joten en Cat ladya en tule pelaamaan, vaikka olenkin siitä kuullut aika paljon.
Minullakin on kyllä myös Steamin varastossa odottamassa jotain juttuja jotka odottavat oikeaa hetkeä ja ovat jo hetken odottaneet...
Mutta kyllä niitä tulee myös testailta, ja juuri tuo Steamin käyttö on lisännyt tällaisten pienempien indie-pelien peluuta ja samalla pelaamista yleensä, mutta joskus on tietysti hyvä viettää myös tällaisia aktiivisempia sessioita. Tällä kertaa tosiaan tosin valikoitui vuoroon tietyntyyppistä peliä joita ei myöskään ehkä vedä kerralla läpi tuntikaupalla, sen verran intensiivisempiä ja toisaalta rytmitetty hyvin kenttiin (toisin kuin joku Civilization jota ei viitsi edes avata jos ei ole kolmea tuntia tai enemmän käytössä...)
Tuo muistamisjuttu vaikuttaa kyllä joissain peleissä, ja voin kuvitella että jos Fezin jättää kesken pitemmäksi aikaa niin saattaa olla helpompi ihan vaan aloittaa alusta...siinä missä tähän LYNEen pääsi samantien taas mukaan vaikka siinä on ollut parin kuukauden tauko.
Tosin myönnän myös että en ole niin tiukka kompletionisti, että joissain peleissä myös tyydyn siihen että ne ovat kesken, viihdyn Fezin parissa nyt mutta jotkut sen jutut alkavat olla sellaisia että tuskinpa koskaan varsinaisesti läpäisen sitä...
Cat Lady on tähän mennessä vakuuttava teos jos lajityyppi kiinnostaa mutta muiden kannattaa suhtautua suurella varauksella...
Johan on idea ja toteutus! En tunne yhtään pelimaailmaa. Parhaiten peleistä jäi mieleen itsemurhapeli ja villisikapeli. Niistä saattaisin jopa pitää. Hyppelypeliä en pelaisi, enkä myöskään räiskintäpelejä. En ole tiennyt, että pelimaailma voi olla näin monipuolinen.
Näitä on, erityisesti digitaalisen jakelun helpottuminen on varmasti vauhdittanut indiejulkaisijoiden toimintaa, ja niiden joukossa on joitain hyvinkin omalaatuisia virityksiä niin pelimekaniikan, kuvituksen ja tarinan puolesta, sellaisia että perinteinen "pelin" käsite on joskus aika hämärä (ja esim. viimevuotisella pelimaratonilla pelatun Windosillin tekijä puhuukin mieluummin interaktiivisista animaatioista).
Taso tietysti vaihtelee paljon, joillain on enemmän kunnianhimoa kuin taitoa ja joillain ei ehkä niin paljon sitäkään, mutta seasta löytyy kyllä kiinnostavia juttuja.
Ja juuri tällaiset tarinavetoiset kauhutunnelmaiset pelit yksinkertaisilla mekaniikoilla tuntuvat olevan muodissa, niitä tuntuu tulevan useita (ja yksi nettituttu on erityisen kiinnostunut lajityypistä, häneltä sain tämän vahvan suosituksen Cat Ladyyn).
Pelilajityyppien kirjoa on tosiaan nykyään jo hyvin laajasti, ja kokeilemalla oppii tunnistamaan myös kiinnostus- ja pärjäämisalueita...
Tää on kyllä mielenkiintoista - mitähän minä tekisin epälukumaratonin aikaan? Kakkuja kellon ympäri? Ajatus tietysti sekin. Pelaamiseen en taitaisi taipua kovin pitkäksi aikaa.
Tai sitten voisin katsoa kaikki ne miljoonat tv-sarjat ja elokuvat, jotka vuosien varrella ovat jääneet väliin :-)
Hmm, tietysti joku tv-sarja DVD:llä voisi olla myös kiva, voisi kerralla vetää jonkun sarjan tuotantokauden tai kaksi...pitää ehkä sitäkin harkita :)
Ai niin, pelasin vähän eteenpäin tuota Full Borea, mutta siinä näkyy tulevan tyylinvaihdosta, pelkän paikkojen tutkimisen ohella mukaan tulee joitain nopeuskikkailuja ja ainakin yksi niistä näkyy pysäyttävän pelissä etenemisen jos sitä ei suorita...ja tuollaisistahan minä en pidä yhtään. Mielipide viilenee, katsotaan nyt miten käy.
Lähetä kommentti