13.3.16

Juri Oleša - Kateus



Tällainen kaivettiin Pasilan kirjavarastosta, neuvostoliittolaisen kirjallisuuden tuotos joka lienee lähempänä 20-luvun neuvostoavantgardea kuin myöhempää sosialistista realismia: hieman sirpaleinen, faabelinomainen ja vertauskuvallinen teos. Juri Oleša nautti vaihtelevaa asemaa, ensin tunnustettuna, arvostettuna ja keskustelua herättävänä, sitten joutuen pitkäksi aikaa sivuun mutta Stalinin kauden mentyä ohi päätyi taas uudelleenarvioinnissa arvostetuksi. Ja tämä Esa Adrianin suomennos on vuodelta 1967.

Hän on hallintomies ja kommunisti. hän rakentaa uutta maailmaa. Ja tuossa uudessa maailmassa kunnia syntyy siitä, että makkarantekijän käsistä lähtee uusi makkaralaji. Sellaista kunniaa minä en ymmärrä, mitä se on? Toisenlaisesta kunniasta elämäkerrat, patsaat ja historia minulle kertoivat...Onko kunnian luonne siis muuttunut? Kaikkiallako vai täälläkö vain, rakennettavassa maailmassa?

Andrei Babitšev on uuden ajan ihminen, elintarviketeollisuusyhtymän johtaja, joka on juuri perustamassa uutta ruokalamallia jossa kansalaiset saavat hyvää ruokaa halvalla; erään kerran hän tuo sohvalleen nukkumaan nuoren Nikolai Kavalerovin, vanhan maailman rappeutuneen ihmisen joka ei kykene sopeutumaan uuteen aikaan, ihailee länsimaita ja suhtautuu katkeruudella, kateudella ja vihalla Andreihin ja tämän suojattiin Volodjaan ja veljentyttäreen Valjaan (myös uuden ajan ihmisiä).
Liittolaisen hän kuitenkin saa Andrein veljestä Ivanista joka myös vihaa veljeään ja sitä mitä tämä edustaa...

Tiiviydestään huolimatta tässä on humoristista rehevyyttä jota löytyy myöhemmin myös vaikkapa Bulgakovilta tai Erofejevilta, ja uuden ja vanhan ajan konflikti on tietysti keskiössä.
Kirjan kanta ainakin päällisellä tasolla kallistuu varsin selvästi uuden ajan puolelle, vaikka jotkut lukevat rivien välistä myös uuden ajan ihmisen ivaa; tosin kyseessä saattaa myös olla rappeutuneen vanhan ajan ihmisen halukkuus lukea ironiaa sinne missä sitä ei ole, uskossa että eihän kukaan oikea kirjailija voi olla neuvostosysteemille myönteinen. En ota kantaa.

Leningrad - Ost-Berlin -haaste nosti tämänkin Neuvostoliiton "virallisen" kirjallisuuden merkkiteoksen lukulistalle.

4 kommenttia:

Leena/Donna mobile kirjoitti...

Ja ettei vain voisi tämän kirjailijan vertailunimiin lisätä myös Sergei Dovlatovin, armottoman satiirikon ja humoristin? Hän tuli mieleen tekstisi hyvin pienestä yksityiskohdasta 'toi sohvalleen nukkumaan'. Niin teki Dovlatovinkin romaanissa nimihenkilö eräälle naiselle, josta sitten tuli vaimo, aika hajamielisen oloisesti. Mutta ei vain tämä kohta, vaan muukin, venäläisyys, tuo aika etc. Ikävää ettei Dovlatovilta sen enempää tullut kuin nuo kolme tiivistä opusta, kun meni kuolemaan turhan aikaisin.

hdcanis kirjoitti...

Dovlatov on vielä "pitää joskus lukea"-ryhmässä, häntä on suositeltu ennenkin...

ketjukolaaja kirjoitti...

Näkyy löytyvän Kuopion kaupunginkirjaston varastosta. Pitääpä merkitä muistiin.

Tuosta länsimaat vai neuvostoyhteiskunta -asetelmasta tulee helposti mieleen, että kun neuvostojärjestelmää ei saanut avoimesti arvostella oli kenties mahdollista piilottaa arvostelu sivuhenkilön kommentteihin, joihin sitten voitiin ottaa jämerän kielteinen kanta.

hdcanis kirjoitti...

Laittamastani lainauksesta näkee että tosiaan arvostelua kohdistetaan myös uuteen systeemiin eli mahdollinen taktiikka, mutta jos niin on niin ei ollut kovin vakuuttavasti toteutettu. Ja toki esim. länsimaiden teknillinen etumatka tunnustetaan mutta sekin kääntyy kirjan metaforassa ongelmalliseksi Ivanin hahmossa...