Beryl Bainbridge - Harriet said...

 

 Kun olin lukenut tätä kirjaa jonkin verran alusta, vilkaisin mitä olin blogannut kahdesta aiemmin lukemastani Beryl Bainbridgen kirjasta, ja hienoiseksi yllätyksekseni en ollut ollut kovinkaan ihastunut niihin, päälimmäisenä tunteena oli kummastus. No, samaa voin varmaan ihmetellä sitten kun luen neljättä Bainbridgeä joskus tulevaisuudessa.

Kirja aloitetaan reippaasti viimeisestä luvusta, sisältäen viittauksia joita ei tässä vaiheessa tietenkään vielä oikein ymmärrä mutta käy ilmi että Jotain On Tapahtunut päähenkilölle, 13-vuotiaan tytölle, ja osuutensa asiaan tässä on naapuruston herra Biggsillä (ja mahdollisesti myös tytön ystävällä Harrietilla).

Sitten palaamme kesän alkuun, jolloin päähenkilömme on palannut pieneen kotikaupunkiinsa sisäoppilaitoksesta, innokkaasti odottaen parhaan ystävänsä Harrietin kohtaamista, Harrietin jolla on aina niin paljon ideoita (monia niistä ei tosin kannata kertoa vanhemmille). Ja sodanjälkeisinä vuosina voi liikkua varsin vapaasti ja vaikka leikkiä nymfettiä rannalla kulkeville miehille...
Erityisen huomion kohteeksi otetaan varsin onnettomassa avioliitossa elävä vanheneva Peter Biggs, lempinimeltä Tsar...ja toisaalta kyse on myös tyttöjen välisestä ystävyydestä, johon kyllä on muodostunut joitain juopia, Harriet käy entistä manipuloivammaksi ja vastaavasti päähenkilömme ei ole ihan niin talutettavissa kuin ennen...

Harriet sat up. 'In that case we better hurry. There's not much of the holidays left.'
I resented the 'we'. It wasn't we who loved the Tsar, it was I alone.
'But I don't know that I want it to be an experience,' I said miserably. 'I don't think I want it to be something for the diary.'
Harriet spoke in the same reasonable way she talked to her mother.
'At thirteen there is very little you can expect to salvage from loving someone but experience. You'll go back to school for years, you'll wear a gym tunic long after this is over. What do you expect? No one will let you love yet. You're not expected to. They don't even know how to do it themselves. And all he'll feel for you is a sort of gentle nostalgia. No - bring it to a logical conclusion. If you don't you'll feel emotional for ages over something that was pretty trivial.'

Tämä on Bainbridgen esikoisromaani joskaan ei ensimmäinen julkaistu: kuulemma synkkyytensä puolesta sillä oli vaikeuksia löytää kustantajaa, ja niinpä välissä ilmestyi pari muuta kirjaa ennenkuin tämänkin vuoro tuli...ja onhan tämä häiritsevä teos, henkilöt ovat epämiellyttäviä jne. joten epäilemättä tässä on ollut kakistelemista aikoinaan ja nytkin.
Ja kuitenkin, luultavaa on että Bainbridgeä tulen lukemaan myös neljännen teoksen.