Hilda Hilst - With My Dog-Eyes

 

Satunnaislöytöjä taannoisesta Akateemisen ulosheittomyynnistä, Hilda Hilstin pienoisromaani.
Hilst oli brasilialainen kirjailija, ei ikinä kauhean suosittu, osittain koska pysyi erossa isommista kustantajista joita piti porvarillisina ja osittain koska oli niin ihmisenä että kirjailijana varsin eksentrinen ja kompromissiton. Mutta onneksi hän itse tiesi olevansa nero (ja ilmeisesti oli myös aikalaiskirjailijoidensa arvostama).

Tämä kirja on kuudenkymmenen sivun pienoisromaani/proosaruno jonka saatteena on kääntäjä Adam Morrisin alkusanat. Päähenkilö, matematiikan professori Amós Kéres lähetetään lomalle koska on luennoilla alkanut olla täysin käsittämätön ja opiskelijat valittavat, kotona Kéres on vieraantunut vaimostaan ja pojastaan ja muutenkin on alkanut irtaantua tavallisesta vanhasta elämästään, hulluuteen tai johonkin...

I can tell my head is inclined too far to the left. I try to center it. It keeps leaning gradually to the left. And the fact that I am standing also worries me. How is it possible that I can stay standing up? I'd be more comfortable on all fours, my eyes scraping the floor, my hands wide-open and stuck to the surface of the streets. It would be safer for me. Now I should get in the car. I'm going to Isaiah's. We always understand each other even though we almost never speak. It's true that he lives with a sow and he seemed to be doing fine the last time. And why not live with hilde? A Germanic name. She must be blonde.

Tuo tarina on siis kerrottu fragmenttisena tajunnanvirtana, seassa runoutta ja tiheästi viittauksia sinne tänne, osa selkeämpiä kuin toiset. Ja vaikka tämä ei olekaan mitenkään suosimani tekniikka niin jos sillä nyt pitää kirjoittaa niin kuudenkymmenen sivun mittaiset teokset ovat ihan sopivan kokoisia...
Kun puhutaan brasilialaisesta kirjallisuudesta pitäisi kai sanoa jotain maagisesta realismista, mutta en kyllä pidä tätä kirjaa sen kummemmin siihen kuuluvana kuin Joycea tai Kafkaa.