Saadat Hasan Manto - Kingdom's End

I looked at Chatta. Tears were floating in his eyes like corpses in a river.

Olen joskus aiemmin maininnut että saatan ottaa tuntemattomien kirjailijoiden novellikokoelmia luettavaksi aika impulsiivisesti, se on minulle hyvä tapa tutustua uusiin kirjailijoihin tai jopa kulttuureihin. Niinpä tämäkin tuli bongattua divarin hyllyssä: jos sanoisin että tätä edeltävät tietoni urdunkielisestä kirjallisuudesta ovat olleet suuremmat kuin "sitä ehkä on olemassa", valehtelisin.

Saadat Hasan Manto oli ilmeisesti varsin tuottelias kirjailija, ura ei vuosissa ollut valtava mutta teki näitä noin kymmenen sivun novellejaan hyvää tahtia (esipuheessa mainittiin että monet tarinansa kirjoitettiin yhdellä istumalla eikä kirjailija niitä yleensä sen jälkeen editoinut), ja tähän on sitten valittu ja käännetty melkein kolmekymmentä.

Pari ensimmäistä novellia antoi odottaa jo hyvää, mutta siinä neljännen, viidennen tarinan lopulla oli selvää että nyt ollaan mestarin luona, sen verran päädyin haukkomaan henkeä että mitä olinkaan juuri lukenut.
Manto kuvaa elämiä ja maailmaa ymmärtävästi ja pyrkien totuuteen (sijoittaen ajoittain itsensä suoraan tarinoihin kertojaksi: ovatko nämä novellit kertomuksia oikeista tapahtumista tai ei, en tiedä, mutta ne ovat tapahtumia jotka olisivat voineet tapahtua, ja jossain epäilemättä tapahtuivatkin), sekoittaen fyysisyyttä ja henkeä, huumoria ja raadollisuutta, parasta ja pahinta...

Tietysti Manto myös eli ja kirjoitti mielenkiintoisina aikoina. Iso-Britannian vallan poistuminen Intiasta on suosittuna taustana, mutta erityisesti sitä seurannut Intian ja Pakistanin jakautuminen on selvästi ollut hyvin traumaattinen tapahtuma: Manto päätyi muuttamaan Pakistaniin mutta koki olevansa yhtälailla intialainen, ja novelleissa muslimien, hindujen ja sikhien väliset konfliktit ovat monesti keskiössä, kuinka naapuri kääntyy naapuria vastaan, kollega kollegaa, ystävä ystävää...ja puolensa joutuvat valitsemaan niin mielisairaalan asukkaat kuin kashmirlainen koirakin. (Kirjan niminovellissa sen sijaan on kyse erilaisesta kuningaskunnasta. Tai ehkä sekin on lopulta sama.)

Toinen Manton suosikkiaihe on seksi, oli muotona sitten aviorakkaus enemmän tai vähemmän toimivana, heräävä seksuaalisuus tai prostituutio (erityisesti prostituoitujen ja sutenöörien määrä kirjassa yllätti, heistä riittää juttua). Ja ajoittain toki seksin ja sodan teemat kietoutuvat yhteen...tabuaiheiden käsittely toki aiheutti aikoinaan runsaasti ongelmia mutta: "If you find my stories dirty, the society you are living in is dirty. With my stories, I only expose the truth."

Tällaisten kirjojen vuoksi kannattaa lukea ajoittain myös nevöhööd-impulssilöytöjä. Lukekaa.