I had a dream. Midsummer night's dream. I became a real Swede, eating small strawberries in the midsummer rain, leapfrogging in circles around a goat made of hay with a red ribbon around its neck, and fucking a drunken stranger in an unfamiliar house.
Olen aiemmin maininnut jo nämä aiemmin tuntemattomien kirjailjoiden novellikokoelmat? Hyvä.
Mahmutovićin kirja osuu erinomaisen ajankohtaiseksi lukukokemukseksi: kirjailija on Ruotsissa asuva Bosnian pakolainen, joka kirjoittaa englanniksi, ja monet tämän kirjan tarinat keskittyvät Ruotsiin ja bosnialaisiin muslimipakolaisiin (muutamin poikkeuksin), niin sodan ja pakolaisuuden kokemuksiin kuin myös kodin käsitteeseen.
vii.
Actually, two things will change. 1: Your parents' nostalgia will evolve, beyond any of Darwin's predictions, an unprecedented mutation like in X-Men, except it won't make them look cool, and they will not wear spandex, or anything that's not at least two sizes too big. Some will still love those disgusting colourful rustling sweat suits. 2: There will be bullies, also mutated, and unrivalled by anything even the imagination of Stan Lee was able to produce at the top of his game.
Yllä oleva pätkä on nimitarinasta, ohjeistusta pakolaiselle mitä on odotettavissa ja miten kannattaa toimia. Muissa tarinoissa ollaan vaihtelevissa tilanteissa, integraation monenlaisissa vaiheissa: jotkut henkilöt esiintyvät useissa tarinoissa (mm. nuori nainen Almena) ja lyhyissä tarinoissa näkyy myös monenlaista tyyliä ja kerrontaratkaisua.
Tarinoiden lyhyyden ja kerronnan vaihtelun yhdistäminen toistuviin teemoihin ja henkilöihin luo kokonaisuudesta tavallaan jatkuvan mutta hyvin fragmenttisen: pakolaisuuden, entisestä elämästään repeytymisen kokemusta ei ehkä voi esittääkään kovin siistinä ja yksinkertaisena pakettina. Rankoista aiheista huolimatta myös huumori kukkii runsaana, ihmiset ovat ihmisiä ja elämä on elämää...
Taas kerran en oikein tiedä enkä oikein välitäkään kuinka paljon näiden tarinoiden tapahtumia on tapahtunut "oikeasti", arvelen niiden olevan tarpeeksi rehellisiä. Ja tarpeeksi totta myös juuri nyt (myös se että ruotsi on hirvittävän huono kieli kiroilemiseen).
Joo, kyllä te haluatte lukea tämän.
He retorted: You who live abroad just stream back in this country every damn summer. You feel you're coming back home that everything is just hunky-dory. But you don't get that you're foreigners now. You're strangers here.
Tämäkin kirja on kiintoisa osuma Kirjallinen retki pohjoismaissa -haasteeseen, ja taitaa olla viimeinen kirja jonka haasteeseen luen. Summauspostaus myöhemmin.
5 kommenttia:
Itse kirjaan en osaa ottaa kantaa, mutta tuo voi monesti pitää paikkaansa, että tuntee vierautta lähtömaassa sitten myöhemmin, jos oikein ymmärsin toisen lainauksen. On tietenkin hankala tilanne, jos ei tunne oloaan kotoisaksi missään.
Juu, loppulainaus on peräisin viranomaiselta, kun kertoja oli jättänyt tekemättä jotain byrokraattisia kuvioita joita myös maassa käyvien muualla asuvien pakolaisten pitää tehdä...ja limittyi muihin kokemuksiin joissa kertoja (tässä tapauksessa ilmeisesti ihan kirjailija) huomaa että on muuttunut toisenlaiseksi...
Ja kodin käsitettä tosiaan käydään läpi runsaasti, toisaalla pohditaan josko lause "there's no place like home" on ymmärrettävä ihan kirjaimellisesti, että ei sellaista paikkaa ole olemassakaan millaiseksi pakolainen entisen kotimaansa nostalgisoi. Mutta myös integraatiota, elämää eletään myös siellä minne nyt satutaan päätymään.
Ja ovatko kaikki ruotsalaiset "kotona" silloin kun ovat Ruotsissa?
Hyvä kirjoitus ja hyvä myös tuo keskustelunne Jokken kanssa. Joskus kotia joutuu etsimään pitkään. Monesti kyse on myös siitä, kenen kanssa on kotona.
Tämän aihepiirin kirjat kiinnostavat minua kovasti. Pistän nimen muistiin.
Nimi mieleen.
(Henkiseen) kodittomuuteen liittyen: taannoinen kollegani tuli Suomeen yhdeksänvuotiaana, ja, vaikka hän puhuu hyvin sujuvaa vanhempiensa kotikieltä, suomea ja englantia, ei mikään ole äidinkielen tavoin täysin vaivaton. Äidinkielen ei-kenenkään-maalle päätymiseen syynä oli hänen mukaansa tuo ikä.
Kirjan nappasin mukaan Akateemisen omistajanvaihdostyhjennysalesta, saattaa siellä vielä myöhemminkin vilahdella.
Toisaalla oli myös puhetta monikielisistä lapsista, joilla kaijoskus kehittyy aitoa monikielisyyttä mutta joskus ilmeisesti käy juuri noin että osaa kahta tai useampaa kieltä "aika hyvin" mutta varsinaista äidinkieltä ei tulekaan.
Ja toisaalta maailmassa syntyy myös kreolikieliä, ja jokin aika sitten luin juttua jossain Etelä-Amerikassa olevasta kuurojen yhteisöstä joiden keskuudessa syntyi spontaanisti ihan uusi viittomakieli...
Lähetä kommentti