Olen aiemmin lukenut Daudetin tunnetuimman teoksen, "oleskellaan Provencen maaseudulla"-lajityypin huomattavan edustajan Kirjeitä myllyltäni, joskus vuosia sitten. Nyt palataan taas Provenceen, Tarasconin pikkukaupunkiin jonka merkkihenkilöitä on armoitettu metsästäjä ja suuri seikkailija Tartarin. Tosin riistaeläimet ovat oppineet varomaan Tarasconin lähiseutuja joten metsästettävää ei niin paljoa ole, ja Tartarin, laajasta tietämyksestään maailman kaukaisista kolkista, niissä uhkaavista vaaroista ja miten niistä selvitään huolimatta, ei ole koskaan tullut lähteneeksi edes Marseilleen saakka...
Kunnianosoitus Cervantesia kohtaan on selvä, kun Tartarinia kuvaillaan Don Quijoten ja Sancho Panzan yhdistymiseksi samassa henkilössä: Quijoten tapaan hän tietää että hänet on luotu suuriin seikkailuihin, vaaroihin ja romansseihin, mutta Panza-puoli taas järkevästi kaipaa ympärilleen miellyttäviä mukavuuksia vähällä vaivalla, ja usein Panza-puoli pääsee voitolle.
Mutta eräs kerta, melkein pelkkänä lipsahduksena, Tartarin esittää epämäärinen toive lähteä Algeriaan metsästämään leijonia, ja tarasconilaiset tarttuvat tähän ajatukseen sellaisella innolla että matkaanhan sitä on lähdettävä...ja kuinkas sitten kävikään saa lukea kirjasta.
Ei tämä nyt ehkä mitään suurta kirjallisuutta ollut mutta miellyttävä, leppoisan humoristinen pikkupala etelämmästä vähän kuin ne myllykirjeetkin. Tämän oli suomentanut Timo Kylmälä (ja joidenkin termien käännökset ovat ainakin vanhentuneet mutteivät häiritsevästi), Daudet on kirjoittanut näköjään myös pari jatko-osaa tarinalle mutta niitä ei vissiin löydy suomeksi...
Mutta kuulkaahan nyt tarkasti. On kerta kaikkiaan aika sanoa painava sana siitä valehtelijain maineesta, jonka pohjoisranskalaiset ovat sysänneet eteläranskalaisten niskoille. Etelä-Ranskassa ei ole valehtelijoita, ei sen enempää Marseillessa kuin Nîmesissäkään, Toulousessa kuin Tarasconissakaan. Täkäläinen mies ei valehtele, hän erehtyy. Aina hän ei sano totuutta, mutta hän uskoo sanovansa sen...Hänen valheensa ei ole valhetta, se on vain eräänlainen kangastus...
2 kommenttia:
Tartarin de Tarascon on meillä erittäin tunnettu henkilö - sattuneesta syystä :-) Les lettres de mon moulin taas... nimenoman ranskaksi, on meillä melkein puhki ääneen luettu niin aikuisten kesken kuin lapsillekin. Ne alun kanit ovat aivan ihania. Ce sont les lapins qui ont étés étonnés...
Niin, ja blogissani olisi tarjolla myös haaste ja 11 kysymystä, jos joskus et tiedä, mitä tekisit...
Pitäisi varmaan katsoa josko niitä Tartarinin myöhempiä seikkailuja saisi ranskaksi ja onko kieltä jota pystyy lukemaan...tai ehkä myös Les lettres uudelleenluentaan.
Kiitos haasteesta, pohdin kysymyksiä jossain vaiheessa.
Lähetä kommentti