It was also a fact, however, that in 1969 there was a convenient tendency to describe people who studied for college entrance exams as capitalist lackeys. Zenkyoto, the Joint Campus Action movement, had already begun to run out of steam, but it had at least managed to keep Tokyo University from functioning for a while.
Naively, we all hoped that something might actually change. And, according to the mood of the times, going to university wouldn't help you cope with that change, but smoking marijuana would.
Tosin läntisen Kyushun pikkukaupungissa marijuanasta on yhtä paljon kokemuksia kuin Godardin elokuvista: niiden erinomaisuuden todistaa lehdistä vaikka konkreettista kokemusta aiheesta ei olekaan.
Vuosi on siis 1969, ja Kensuke Yazaki ystävineen on seitsemäntoistavuotias, mikä onkin mitä parhain ikä haistaa muutoksen tuulet. Suuren maailman malliin Sasebon kaupungissa järjestetään happeningeja: lukioon rakennetaan yöllä barrikadit ja maalataan graffiteja tärkeiden asioiden vuoksi kuten Vietnamin sota ja vapaus (ja vaikutuksen tekeminen tyttöihin), tehdään kokeellinen elokuva (jonka pääosiin voi pyytää tyttöjä) ja järjestetään hippifestivaali (ja joko mainitsin tytöt? Tytöt.)
Oman sävynsä teokselle antaa sen voimakas avainromaanin luonne, koska kirjoittaja Ryu Murakami oli 17-vuotias vuonna 1969 ja järjesteli kotikaupungissaan Sasebossa tuolloin juuri tällaisia tapahtumia, eli kirjassa on voimakas omaelämäkerrallinen panos. Se että päähenkilön nimi on muutettu viitannee että myös osa muista yksityiskohdista lienee muutettu vaikka osa on selvästi myös käytetty sellaisenaan. (Kirjan lopussa on myös "missä he ovat nyt"-osuus kertoen mitä keskeisille ja vähemmän keskeisille henkilöille tapahtui tämän jälkeen, ehkä se on totta, ehkä ei)
Tietysti tämä on kasvuromaani, ja sellaisena varsin lämminhenkinen. Murakami ei toki säästele itseironiassa, joten pelkkään höttöiseen nostalgiointiin tässä ei mennä vaikka kirjailija tuntuukin tunnustavan myöhemmän minänsä olevan selvää jatkumoa tälle seitsemäntoistavuotiaalle. (Murakamin muussa tuotannossa harrastettua groteskiuttakin säästellään vaikka loppupuolella näkyykin viittaus tiettyihin kirjallisiin ominaispiirteisiin...)
Viehättävä ja hauska kirja.
--------------------------------------
Kuinka ollakaan, tätä kirjaa lukiessa tuli katsottua myös yhteensopiva elokuva, Toshio Matsumoton ohjaama Funeral Parade of Roses vuodelta...1969.
Osin drag queen -pääositettu uudelleentulkinta Kuningas Oidipuksesta, osin dokumentti Tokion hippi- ja homoalakulttuureista, osin oma making of -dokumenttinsa, osin allegoria ajastaan, osin jotain muuta.
Monet Godardin ideat on vaikutteina havaittavissa mutta Matsumoto lisää mukaan aimo joukon muita kokeellisen elokuvan tekniikoita, ja lopputuloksena on varsin pyörryttävä "mitäköhän mä oikein katson"-filmi joka kuitenkin onnistuu pysymään myös yllättävän johdonmukaisena ja jopa kertomaan tarinaa.
Ei tämä nyt ihan kaikkien aikojen suosikiksi noussut mutta suhtaudun kyllä myönteisesti hyvinkin kaukaiseen avantgarde-elokuvaan kun tekninen toteutus pelaa näin hyvin ja siinä on myös jonkinlaista koherenssia...(traileri kertonee jotain)
9 kommenttia:
Minua kiinnostaa Ryu Murakamilta romaani In the Miso Soup. Sinä oletkin nähtävästi senkin lukenut jo (kävin kurkkimassa). Tämä ei ehkä niinkään ainakaan teemansa perusteella.
No, tässä onkin kirja, josta minun on varmaan hyvä aloittaa Murakamini. Murakamista on puhuttu niin paljon, ja olen lukenut monesta kiinnostavasta teoksesta sekä kirjailijasta itsestään.
Marjatta, tämä on eri Murakami kuin se yleisesti tunnettu Haruki Murakami. :) Itse en ole Haruki Murakamin kirjoja lukenut eikä toistaiseksi edes kiinnosta.
Joo, japanilaisessa nykykirjallisuudessa on kaksi merkittävää Murakamia, tämä on se ulkomailla tuntemattomampi (suomeksi ei ole ilmestynyt mitään ja muuallakin on kultimpi).
Harukilta olen joitain lukenut ja niistä ihan pitänyt, mutta tähän mennessä Ryu on ollut kyllä enemmän minun makuuni, ja tuo In the Miso Soup oli kyllä hyvä (ja just löysin Almost Transparent Bluen, josta kuullette lähitulevaisuudessa)
Ja Marjatta, mietinkin että pitäisikö suositella sinulle ihan nimeltä mainiten kun on näistä 60-luvun hipeistä ollut puhetta :) Mutta jos tämä on liiankin tuttua :)
No, tämähän on just mulle! Hyvä, että korjasitte väärinkäsityksen. Olen vähän tuota kuuluisampaa Murakamia vältellyt.
Olin 1970-71 USA:ssa ja osallistuin hippiajan jälkimaininkeihin. Silloin järjestettiin mielenosoituksia niiden opiskelijoiden muistolle, joita poliisit olivat ampuneet Vietnam-mielenosoituksissa.
Meidän kirjastossa ei näyttänyt olevan mitään Ryu Murakamilta (eipä tietenkään, näin uutta ja valtavirran ulkopuolelta)joten tilasin Adlibriksestä. ;)
Toinen 60-luvun hippitunnelmissa nuoruutensa viettänyt kiittää - olin Tukholmassa 60-luvun lopussa, mukana myös Vietnam -mielenosoituksessa... Kiitän siis tästä samasta Murakami-korjauksesta. Olin ensin samassa väärässä Murakamissa.
Joo, nämä voi olla hankalia erottaa, sitten muistaa kun on kummaltakin lukenut kirjan pari :)
Sinänsä tämä ei edes ole kauhean uusi kirja, alunperin julkaistu 1987 ja ensimmäinen englanninkielinen käännös 1993 (tämä painos jonka itse luin oli tietysti vähän uudempi), mutta kuten sanottu kirjailija on lännessä vähän tuntemattomampi (Helmet-alueelta näkyy löytyvän englanniksi lukemistani Audition ja lukemattomista Almost Transparent Blue, Coin Locker Babies ja Piercing, pari kirjaa japaniksi ja hämmentävästi monta kirjaa venäjäksi).
Jä käsittääkseni Japanissa Ryu on varsin tunnettu, jonkinlaisen enfant terriblen asemassa...
Itse en voi aikakauden kuvauksen autenttisuudesta todistaa mitään, ihan osuvalta se kuulosti, ikäkauden kuvauksena siinä sen sijaan soi tuttuutta :)
Aikakaudessa saattaa olla tuttuja elementtejä, mutta ikäkausi vaatii hieman mieleenpalauttamista. ;)
Helmet kuuulostaa kyllä niin paljon monipuolisemmalta kuin Kyytikirjastot, huokaus!
Koko jyllää, vaikka toki Helmetinkin parissa on tullut joskus kuljettua Döbelnin tapaan aukkoja katsellen, eihän sieltä löydy esim. tätä teosta englanniksi...pitäisiköhän käydä lahjoittamassa (ja jossain muussa kirjastossa saattaa ainakin osa kaivatuista kirjoista olla).
Ja tokihan tässä kirjassa opettajilla on myös oma roolinsa, eli sitä kautta voi ehkä myös tunnistella asioita :)
Lähetä kommentti