1.8.15

Heinäkuun luetut ja kolme uudelleenluettavaa

Jaroslav Seifert - Ruttopylväs
August Strindberg - Hemsöläiset
Ryu Murakami - Audition
Françoise Sagan - Pidättekö Brahmsista..
J.L.Runeberg - Vänrikki Stoolin tarinat
J.R.R.Tolkien - The Adventures of Tom Bombadil
Anna-Mari Kaskinen - Luumunkukka ja lohikäärme
Esaias Tegnér - Fritjofin taru
Kirsi Kunnas - Kani Koipeliinin kuperkeikat
Aleksandr Solženitsyn - Preussin yöt
Yoko Ogawa - The Housekeeper and the Professor
Elizabeth Bowen - Eva Trout
Gunnar Gunnarsson - Silmäpuoli vaeltaja
Václav Havel - Largo desolato
Fyodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

Juho Kuorikoski - Sinivalkoinen pelikirja

Luettuja kirjoja tuli taas aikamoinen nippu, iso osuus oli tuossa keskellä listaa oleva lukumaratonin nippu mutta tulihan noita muitakin, osa parempia kuin toiset. Klassikkohaasteeseen osallistuin paikkaamalla huomattavan puutteen, vaikka Dostojevski ei lopulta mikään huippukokemus ollutkaan...ja pohjoismaa-haaste etenee myös reippaasti jolkotellen eteenpäin. Elämäkerrat ovat nyt jääneet vähän paitsioon, niiden kanssa pitäisi varmaan terästäytyä...

Ja lisää on tulossa, yksi luettu kirja odottaa tuossa bloggausta, toisen saan varmaan kohta myös luettua ja nyt aloittelin uutta joka vaikuttaa alkusivujen perusteella kovasti viihdyttävältä.



mies nainen muu
englanti 65 59 1 125
suomi 41 35
76
ranska 21 8 2 31
japani 24 6
30
italia 25

25
ruotsi 14 5
19
saksa 14 1
15
venäjä 9 1
10
norja 9

9
tsekki 9

9
espanja 6
1 7
tanska 4

4
unkari 2
1 3
puola 1 2
3
islanti 1
2 3
serbo-kroatia 3

3
muu

3 3
viro 2

2
arabia 1
1 2
portugali 1 1
2
hollanti 1

1
kiina 1

1
slovakia 1

1
iiri

1 1
turkki 1

1
latina
1
1
slovenia

1 1
kreikka 1

1
albania 1

1

258 119 13 390

-----------------------------

Kuten mainitsin, perustin blogille myös oman FB-sivun. Kovin paljoa siellä ei vielä ole ollut materiaalia jota en olisi tännekin laittanut, ainoastaan tämä pelikommentti:

"Vaikka Civilization V onkin mitä erinomaisin peli, niin voisin hieman syyttää sen tekoälyä vähän passiiviseksi: nyt parit kansat kahinoivat kovasti keskenään mutta oikein kukaan ei haastanut minua (mikä loppupuolella peliä olisikin ollut tuhoisaa, sen verran raskas puolustus oli saatu rakennettua, mutta kuitenkin). Nyt peli oli käytännössä ratkaistu siinä vaiheessa kun marokkolaiseni saivat vallattua Rooman, silloin etumatka muihin karkasi liian suureksi, mutta sen jälkeen oli vielä tuntikaupalla grindausta ennenkuin päästiin YK:n täysistunnossa äänestämään maailmanvaltiaasta (tässä vaiheessa minulla oli 2/3 äänistä, eli...)
Vaikka periaatteessa pidänkin enemmän rakentelusta kuin sotimisesta niin vähän kaipaan Civ-nelosen ärhäkämpiä tekoälyjä. Seuraavaan peliin pitää muistaa nostaa vaikeustasoa."

Eli pelasin loppuun epälukumaratonilla aloitetun Civilization-kampanjani ja Marokkoni oli kärkimaita noin pelin puoliväliin saakka, kunnes aloitin menestyksekkään sodan Rooman valtakuntaa vastaan, jolloin hankala naapurini saatiin neutraloitua ja samalla napattua etumatka muihin kansoihin, etumatka joka lopulta vain kasvoi. Jos Rooma (ja/tai muutamat muut kansat) olisivat kiusanneet vähän enemmän vähän aikaisemmin niin tässä olisi ollut jotain ongelmia. No, vähän oli tietysti tuuriakin mukana kun pari riitaisampaa kansaa oli tarpeeksi kaukana...

------------------------------------

Juha haastoi listaamaan kolme blogattua kirjaa jotka haluaisin lukea uudestaan.
Vaikka kirjoja tuleekin luettua jonkin verran uudestaan, niin samaan tapaan kuin Juhalla, tuntuu että viime vuosina hieman vähemmän, kun kirjahorisontti on kasvussa, niin paljon lukemattomiakin kirjoja löytyy...

Toisaalta osa bloggauksista on tehty nimenomaan uudelleenlukemisista, joskus halusi lukea uutena käännöksenä, tai alkukielellä teoksen jonka on joskus lukenut käännöksenä ja joskus ihan muuten vaan. Mielellään tietysti vähintään pari vuotta väliä, mieluiten vuosikymmen tai pari.

Muutama valinta olisi aika ilmeinen: näin suomalaisena sanoisin että ainakin hyvät Shakespearet kannattaa lukea kahdesti, sekä käännöksenä että alkukielellä (Titus on luettu nyt jo kolmeen kertaan, muut blogatut Shakespearet vasta käännöksinä). Ja suurin osa luetuista runokirjoista ansaitsisi kyllä uudelleenläpiselauksen ja selektiivisen silmäilyn, vaikka täyteen lukemiseen ei ryhtyisikään. Monestako mahtaisi löytyä jotain ihan uutta näkökulmaa joka kumoaa entiset aatokset?

Mutta valitaanpa nyt muutama ehdokas. Jos aseella uhattaisiin ja kaikki olisivat tuossa hyllyllä tyrkyllä niin käsi hakisi mm. näitä.

1. Osamu Dazai - Blue Bamboo
Muistelen tätä mainioksi novellikokoelmaksi täynnä tarinankerronnan iloa ja hyvää tuulta silloin kun traagisemmaksikin heittäytyy.

2. Meša Selimović - Dervišši ja kuolema
Eilisen Dostojevski-postauksen tiimoilta tuli mietittyä että vaikken olekaan laajan aukiesittelyn ystävä, viihdyn erinomaisen hyvin epämääräisten vihjailujen parissa, sen että henkilöt puhuvat ja toimivat hieman toistensa ohi. Selimovićin kirja taisi olla aika täynnä sellaista, epämääräisen painostavaa tunnelmaa ja varsin selittämättömiä kohtia, jossain vaiheessa pitänee katsoa miltä se näyttää toisella lukukerralla.

3. Yoko Ogawa - Revenge
Tässä on myös teos joka ensimmäisella lukukerralla jätti mielikuvan hieman oudosta tunnelmasta ja kerronnan merkillisestä rakenteesta jossain novellikokoelman ja romaanin välimaastossa, niin että palaset eivät ihan loksahtele toisiinsa...eli tätä pitäisi vilkaista vähän samaan tapaan kuin Agatha Christien dekkareita, ensimmäinen kerta on annettu tarinan/tarinoiden viedä mutta toisella kertaa haluaa katsoa miten se oikeasti on toteutettu.

5 kommenttia:

Juha Makkonen kirjoitti...

Hienoa! En ole kuullutkaan näistä kolmesta, kuten en useinkaan lukemistasi kirjoista. :-) Tämä blogi selvästi laajentaa sitä kirjahorisonttia. Hyviä kirjoja paljastuu kaiken aikaa lisää.

Niin, jaa tuo Selimovic näyttäisi olevan Boxallin 1001 kirjan listalla. Se on siten väistämättä edessä tässä jossain vaiheessa. Ogawaa ja Dazaita kohtaan "ehkä" kunhan ensin luen hyllystä siellä odottavat japanilaiset romaanit ja novellit.

hdcanis kirjoitti...

Dazailta pitää tietysti ainakin nimenä tietää "ranteet auki"-klassikko Ei enää ihminen, tämä Blue Bamboo on sitten eri osastoa :)

Ja jos maamme käännöskirjallisuuden määrä ei ihan kuihdu pois niin ei ole poissuljettua etteikö joku innostuisi julkaisemaan jotain Ogawaa suomeksi (ainakin jos jaksetaan hehkuttaa Murakamia), on kai muuten tämän hetken tunnetumpia japanilaiskirjailijoita.

Selimovicin löysin juuri tuolta 1001-listalta, yksi kiinnostavampia teoksia joita ei varmana olisi muuten hoksannutkaan lukea.

Omppu / Reader why did I marry him? kirjoitti...

Minullekin mainitsemasi kolme teosta on ihan vieraita, mutta jos harkitset lukevasi ne uudelleenkiin, niin se kyllä herättää mielenkiintoni.

Elegia kirjoitti...

Tuo Ogawan Revenge on kyllä tosiaan sellainen "novellipalapeli", että minäkin voisin haluta lukea sen joskus uudelleen. Varsin erikoinen (hyvällä tavalla) kirja, jonka en edes ensimmäisellä lukukerralla muistanut olevan novelliteos. :D

hdcanis kirjoitti...

Omppu, minä tunnistin nimeltä sinun kirjoistasi kolme (enkä niitä ollut lukenut), näin nämä menevät (mutta ainakin Hustvedtia on pitänyt joskus vilkaista, ehkä siis juuri Säihkyvää maailmaa)

Elegia, se on tosiaan rajatapaus novellien ja romaanin välillä. Nuo muut Ogawan kirjat ovat olleet sellaisia että ehkä nekin voisi lukea uudestaan joskus kymmenen-parinkymmenen vuoden päästä mutta Revenge sysii itseään enemmän lisätutustumiseen.