Tämä pienoisromaani (suom. Tarja Teva) on osittain laaja kirje, osittain selostus kyseisen kirjeen kirjoittamisesta. Vastaanottaja on muuan saksalainen herra Bachmann, joka kokoaa esitettä kaupungissa asuvista ulkomaalaisista kirjailijoista ja on sen vuoksi ottanut yhteyttä ruotsalaiskirjailijaan. Pitkällisestä kirjoitusblokista kärsinyt kirjailija innostuukin sitten luonnehtimaan aiempaa kotimaataan Ruotsia, tai kuten hän asian ilmaisee, äärimmäisen pahuuden leveysasteita joita kansoittaa aivokuolleet psykopaatit.
Sappea ja myrkkyä riittää, voin kertoa, ja värikkäin kielikuvin haukutaan kaikki ruotsalaisen kulttuurin ominaisuudet laajasti ja leveästi liioitellen: Vallgren ei juuri käytä tarkkoja nimiä mutta viittauksista tunnistin kyllä aimo osan, jotkut kohdat jäivät hämärämmiksi. Kirjailijan katkeruutta ja vainohulluutta karrikoidaankin vomakkaasti, ehkä vähän liiankin alleviivaavasti. Oma hupinsa toki on että kirjan kirjailija muistuttaa joiltain kohdin itse Carl-Johan Vallgrenin omaa uraa (mutta jos hän olisi kirjan kirjailija, on hän sittemmin myös ilmeisesti liittynyt vihollisleiriin).
Olen joskus aiemmin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen yhteydessä vähän valitellut että monien ruotsalaisten kirjojen lukeminen ei sinänsä anna suomalaiselle lukijalle mitään sen kummempaa mitä ei voisi lukea myös suomalaisista kirjoista; tässä tuo ilmiö ei haitannut. Jotkut kirjassa esitetyt asiat ovat toki tunnistettavasti ruotsalaisia (kuten pääministerin murha tai toimet toisessa maailmansodassa) mutta aika isossa osassa tilitystä on tunnistettavia kaikuja myös meidän rakkaasta kotimaastamme (turhaan ei kirjailija puhu leveysasteista). Katsokaa vaikka.
Olihan tämä sappimyrsky vähän raskas lukea mutta huvittava myös.
Noilla leveysasteilla on enemmän tai vähemmän laki, kirjoitin Bachmannille, että lahjakkaita vainotaan ja lahjattomia juhlitaan keisareina. Todellisia lahjakkuuksia ei kerrassaan siedetä, todellinen lahjakkuushan on vakava provokaatio kaikin tavoin aivokuolleita maanmiehiäni kohtaan, lahjakkuus saa heidät tuntemaan itsensä tyhmiksi, ja rangaistukseksi sellaiseen rikokseen haluttaisiin oikeastaan ottaa kuolemantuomio jälleen käyttöön. ette voi kuvitella, Bachmann, minä kirjoitin, kuinka näillä leveysasteilla vihataan lahjakkuutta, ihmiset tekevät kaikkensa juuriakseen sen pois, tuhotakseen sen, ajaakseen sen maan rajojen ulkopuolelle, niin että he voivat hengähtää ja nukkua yönsä rauhassa, onnellisina siitä tiedosta että tyhmyyden ja keskinkertaisuuden status quo vallitsee edelleen maailman tyhmimmillä ja keskinkertaisimmilla leveysasteilla.
1 kommentti:
Lainauksen valitsin lähinnä tyylin vuoksi, sisältöhän on aika tuttua. Kirjassa käsitellään myös mm. maailman tärkein urheilulaji, ampumahiihto, paitsi silloin kun Ruotsi menestyy tenniksessä jolloin tennis on maailman tärkein urheilulaji, kaupunkisuunnittelu, olutralli rajan yli Tanskasta, Varustamo-tv-sarja, kirjallisuus...suokaa anteeksi, Bachmann, minä kirjoitin, jos kirje sattuu olemaan pilkullinen juuri tästä kohtaa, mutta mitä ilmeisimmin minä olen antanut ylen.
Lähetä kommentti