Kaisu, pohjanmaalaisen kauppiasperheen tyttö jolta löytyy niin pituutta, leveyttä kuin voimaakin lähtee apulaiseksi Ruutinojan pikkukylän sekatavarakauppaan, ja siellä tutustuu lyheen ja hintelään kauppiaaseen Erniin jonka kanssa tulee kasvavaa yhteisymmärrystä, vaikka kaupanhoidon saaminen kuntoon näyttääkin kovasti työläältä ja Ernin sukulaiset ovat lievästi sanottuna vaikeita ihmisiä...
Kaisun ja Ernin elämää seurataan kirjassa monen vuoden ajalta, läpi monenlaisten vaikeuksien ja ajoittaisten onnenhetkienkin.
Tämä tuli mukaan yhdessä bloggaajatapaamisessa, nimi oli tuttu sellaisella "joskus voisi kokeilla"-tasolla ja perusidean tunsin vaikka muuten en tästä niin tiennytkään mitään. Tai jos luulin tietäväni niin käsitys rapisi nopeasti pois: olin jotenkin odottanut tämän olevan hieman keveämmän ja leppoisamman mutta kun ensisivuilla eräs sivuhenkilö hirttäytyy (ja Kaisulla on oma osuutensa syyssä) niin käsitys muuttui. Ja loppukirjakaan ei mitenkään kovin iloluontoinen ollut, päinvastoin: kahden rikkinäisen ihmisen sotkuisa suhde käy läpi monenlaista myrskyä ja onnea on se että asiat eivät ole aina huonosti...
Ja vaikka näissä hahmoissa hieman karikatyyrimaisuutta onkin niin kyllä tässä varmaan on realistista kokemustakin mukana.
Sinänsä maaseuturealismi (jonka katkaisee parin luvun ajaksi vielä synkempi kaupunkinlaisrealismi) ei niin innostanut. Perinteisten sukupuoliroolien kääntäminen päähenkilöiden osalta menisi kuriositeettina, mutta onneksi Sisko Istanmäki ei jätä tätä vain kuriositeetiksi vaan käyttääkin tätä kiinnostavan ambivalenttiin väkivallan teeman käsittelyyn, niin yleisesti kuin erityisesti perheväkivaltana.
Kaisu on veljiensä kanssa tottunut nujakointiin ja muutenkin purkaa pahaa oloaan nimenomaan fyysisesti, voimalla ja tekemisellä, kun taas Erni on omaksunut elämässä ressukan uhrin ja marttyyrin roolin, ja näillä taipumuksillaan vain korostavat toistensa ominaisuuksia. Kirjassa myös näytetään moneen kertaan väkivallan tai sillä uhkaamisen teho, Kaisu saa hetkellisiä katharsiksia ja asiat saadaan sujumaan paremmin kun heitellään poikia sireenipuskiin tai heilutellaan nyrkkiä toisten naaman edessä, vaikka joskus positiivinen olo onkin vain hetkellinen ja kääntyy pian itseinhoksi ja tietysti niiden tärkeidenkin ihmissuhteiden sotkuuntumiseksi...
En muista perheväkivaltaa tai sen uhkaa juuri käsitellyn tällä tavalla, siinä mielessä siis kiinnostava lukukokemus.
Kirjan on lukenut myös mm. Kaisa ja Annika.
8 kommenttia:
No huh. Minä tiesin kirjasta vain nimen ja kirjailijan, sisältähän on aika hurjan kuuloinen. Kiinnostavaa kuitenkin, kiitos!
No, näköjään jotkut muut ovat lukeneet tätä konventionaalisempana (vaikkakin ankaran realistisena) rakkaustarinana, mikä kai myös onnistuu...
Mutta kun tuo sukupuoliroolitus on sen verran näkyvästi esillä niin tässä lipsahti ihan itsestään harrastamaan cast-against-gender-luentaa jolloin lopputuloksesta tuli aika merkillinen...
Luennassa siis tarinassa tulkitaan yhden tai useamman henkilön sukupuoli toiseksi ja katsotaan miltä lopputulos näyttää. Joskus kirjoittaja on sen niin tarkoittanutkin, muulloinkin se voi avata kiinnostavia näkökulmia...)
Minä tykkäsin tästä hurjan paljon! Jotenkin mielikuvani kirjasta oli ihan toisenlainen, mutta onneksi Annikan suosituksesta sitten lainasin tämän kirjastosta. Kyllä kannatti! :)
Tämä on kyllä ihana klassikkokirja, jota on käytetty runsaasti teatterilavoilla ja jopa tv-sarjana. Suosittelen kirjaa ja sen arkirealismia. Kirjan nimi on uskomattoman hieno ja pariskunta on sympaattinen :)
Muistan nähneeni tv-elokuvan, jossa päähenkilöitä esittivät onnistuneesti Kaarina Hazard ja Mika Nuojua.
Kirjaa en ole lukenut, mutta
olen lukenut Istanmäeltä kaksi muuta romaania: Sisarteni elämät, jossa on mielestäni hyvä psykologinen ote, ja Yöntähti, joka oli minusta aika laimea. Ei ihme kylläkään, koska sitä kirjoittaessa kirjailija oli jo yli kahdeksankymppinen.
Niinno, Istanmäen romaanituotanto on muutenkin tehty kypsemmällä iällä, esikoisromaani päälle kuusikymppisenä (sitä ennen oli näytelmiä kuitenkin).
Minäkään en ole tähän kirjana tutustunut vaan yllämainitun elokuvan kautta. Leffana se oli todella koskettava ja ahdistava. Pitäneepä lukea tämä jossain vaiheessa. Kiintoisaa pohdintaa sulla tästä kyllä.
Voisi kokeilla leffaa jossain vaiheessa, katsoa millaisen käsittelytavan se on ottanut kirjaan.
Lähetä kommentti