Tällaisen kirjan nappasin kirjastosta, amerikkalaisen kirjoittajan absurdin ja estetiikaltaan kyseenalaisen runokokoelman...
Runot ovat varsin lyhyitä, jossain määrin humoristisia toteamuksia joissa itsetietoinen lyyrisyys törmäilee arkielämän banaliteetteihin kulttuuriviittauksin höystettynä. Dorothy Parker on selvästi vaikuttajana, huumorilla ja pistosanoilla verhoillaan melankoliaa, mutta onhan tämä myös vähän stand up -perinteen korruptoimaa. Ei huonoa, mutta usein vähän liian helppoa: tosin kyllä tämä viihdytti ja muutama viehättävä oivalluskin oli mukana (Film Noir Haiku, The Perfect Love Poem, More Fun at the Gertrude Stein Home for Wayward Girls, If I Had a Gun...)
You're Like Dolly Parton Only You're Not
You're like Dolly Parton
only you're not
in love with me
the way she loves
a hot pink electric guitar.
2 kommenttia:
Esimerkkirunon perusteella erittäin hyvin kuvailet kokoelmaa. "Stand up -perinteen korruptoimaa", ehkäpä niinkin. Enpä eppäile.
Jännä kumminkin, että mikäli vanhassa runoudessa on ikään kuin sattumalta yksikin tämänhenkinen heitto kuin tuossa esimerkkirunossa, niin se nostaa kokoelman ja runoilijan arvostusta, vrt. Kaarlo Kramsun runo Sua lemmin (vuodelta 1887).
Viehättävä tuo Kramsukin on, ja varmaan monetkin parinmuodostukseen liittyvät ilmiöt on runoudessa käsitelty moneen kertaan monesta näkökulmasta...
Lähetä kommentti