Johannes V Jensen - Kuningas murtuu

Tämän kirjan oli merkinnyt muistiin jokunen kuukausi sitten kun etsin skandinaavista luettavaa, mutta en nyt sitten muistanut kirjasta mitään sen tarkempaa kuin että se on tanskalainen ja sillä on hyvä nimi (alkukielinen "Kongens fald" ei ole yhtään niin hyvä, kiitos Aukusti Simojoki). Ja kun tässä kirjastokappaleessa ei myöskään ollut kansipapereita niin lukeminen aloitettiin tosiaan varsin tyhjästä.

Pari ensimmäisen sivun jälkeen piti ihmetellä että onkohan tämä kaksiosainen teos josta tämä on toinen nide, eräässä pikkukylässä joukko saksalaisia sotilaita menee juomaan kapakkaan ja siellä joukkoon liittyy Mikkel Thögersen ja pikkuisen joutui ihmettelemään että mistä tässä on kyse ja pitäisikö tämä Mikkel tuntea jostain...
Seuraavassa luvussa ollaan jo Kööpenhaminassa ja vihjeitä löytyy että tässä taidetaan olla jossain keskiajalla: aikanaan ajaksi selviää 1400-1500-lukujen vaihde (myöhemmät kirjan tapahtumat jatkuvat 1530-luvun loppuun mutta eihän tässä tarkkojan vuosia oikein harrasteta). Mikkel Thögersen päätyy studiosuksesta entiseksi ja myöhemmin sotilaaksi ja elämänkohtalo linkittyy toiseen sotilaaseen Otte Iverseniin ja myöhemmin kuningas Kristian II:een.

Tästä kirjasta oli hyvin vaikea saada mitään otetta, tapahtumat leviävät usealle vuosikymmenelle ja useisiin henkilöihin (vaikka Mikkelin tarina tämä viime kädessä on), kovin hyppivästi ja selittelemättä. Asiaa varmaan helpottaisi jos tietäisi edes vähän enemmän Tanskan historiaa, nyt ainoa aiemmin tuntemani episodi oli Tukholman verilöyly. Monia episodeja kuvattiin myös erinomaisen yksityiskohtaisesti mutta näiden episodien yhdistäminen toisiinsa oli aika vaikeaa enkä minä lopulta oikein näitä henkilöitäkään ymmärtänyt.
Ja kun vallitsevaksi teemaksi oli nostettu kuningas Kristianin (ilmeisesti anekdotaalisen legendaarinen) epäröinti ja epävarmuus, ja laajennettu se koko kansakuntaa ja sen historiaa koskevaksi, niin epämääräisyys ja haahuilu olivat varmaan ihan tarkoituksenmukaisiakin.

Johannes V Jensen on saanut Nobelin ja tämä kirja on parinkin tahon toimesta valittu 1900-luvun parhaaksi tanskalaiskirjaksi ja muutenkin nauttii huippuarvostusta. Mutta ehkä tässä on sitten samaa kuin jos tanskalaislukija lukisi ilman sen kummempia taustatietoja Täällä pohjantähden alla...
Mutta eittämättä tässä oli joukko todella hyviä kohtauksia ja kuvauksia, tuo verilöyly yhtenä ja Axelin aarteen monet vaiheet ja niin edelleen...

Tästä kirjasta saan kuitenkin poimittua Tanskan Kirjallinen retki pohjoismaissa -haasteeseen, eli nyt sitten olen Pohjoismaissa reissaaja (Islannista, Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta kustakin vähintään yksi kirja).

Kirjan on lukenut myös Kallepettewi.