22.2.15

Ellen Gilchrist - Paratiisin pilvinen reuna


Satunnaisosto kirjamessuilta, Sinisen kirjaston kirja jonka tekijä oli minulle tuntematon mutta kirja näytti sisältävän novelleja USAn etelän naisista...

Tai novellimuotoa tässä hieman venytetään, muutaman henkilön vaiheita seurataan useammankin tarinan verran ja joskus eri näkökulmista: Miss Crystalista ja tämän perheestä puhuvat eri tarinoissa tämän palvelija, ystävä ja lanko, nuori anarkisti Nora Jane on ilmeisesti seikkaillut jossain aiemmassakin kirjassa tässä olevien tarinoiden lisäksi ja Rhodasta kerrotaan niin koulutyttönä kuin eroavana naisenakin (ja osa tarinoista ei taas liity mihinkään muuhun). Jotkut näistä novelleista eivät myöskään olleet varsinaisesti itsenäisiä teoksia vaan osia syklejä...

Noh, aika monta kiinnostavaa juttua tästä löytyi. Miss Crystal -syklistä en nyt niin innostunut, kun tarinointi oli ulkoistettu muille ja Crystal itse näyttäytyi tarpeettomankin rasittavana naisena (ei sillä että nämä muut olisivat kauhean helppoja ihmisiä, voimakkaita tahtoja riittää) mutta muuten ansioita riitti sen verran että vaikken nyt valtavan vaikuttunut ollutkaan, Gilchristiä voisi kokeilla lukea lisääkin.

Teksti kulkee paljolti puheena jonka Kristiina Rikman on kääntänyt sujuvaksi yleiskieleksi, joka kuitenkin kuulostaa puhutulta. Pari kertaa korvaan tosin särähti, ihmettelin että onko suomeksi luontevaa kutsua saksalaisia hapankaaleiksi (oletan että alkukielellä puhe oli krauteista) ja samoin eräs henkilö lukee Terve Maria -rukousta joka oli näköjään käännetty oman pään mukaan (tämän olen nähnyt aiemminkin, Isä meidän käännetään tunnetulla sananmuodolla mutta Terve Maria sooloillaan vaikka silläkin on suomeksi yleisesti käytössä oleva sanamuoto...)

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Vaikuttaa kiinnostavalle kirjalle. Tutkin juuri viikolla tuota kirjaa hyllyssäni, että mikähän tuo on? Itse asiassa tuo sarjan ulkoasu viehättää minua.

hdcanis kirjoitti...

Tämä sinisen kirjaston ulkonäkö ilmeisesti jakaa mielipiteitä, minäkin pidän näistä mutta kaikki eivät...

Leena Lumen blogissa olikin juttua Otavan kirjastosta, jossa harmittelin että eivät ole onnistuneet luomaan tästä yhtä hyvää brändiä kuin Tammen Keltainen kirjasto, ulkonäkö on vaihtunut moneen otteeseen, uusintapainokset tuntuvat olevan hyvin satunnaisia ja tästä ei edes ylläpidetä mitään listaa mitä kirjoja sarjassa on vuosien varrella ilmestynyt...
Mikä on sääli koska olen yleisesti ottaen pitänyt lukemistani sarjan kirjoista.