Scifiä tulee luettua nykyisin aika satunnaisesti, hyvä että valinnat osuvat sitten hyviin kirjoihin. Stefano Bennin Baol oli viehättävän hörhö kirja jossa oli eräänlaista juontakin (baol-velho Bedrosian etsii vanhaa videotallennetta) mutta pääpaino on kyberpunk-henkisesti tyylissä: Neurovelhon futudekkarimaailmaa Orwellin ja Dickin todellisuudenmuokkauksella ja päälle huumoria ja surrealismia. Lopullisesta scifi-kohtaa-Liisan-Ihmemaassa-keitoksesta tuli usein mieleen Jeff Noon, mikä on hyvä asia koska Noon on loistava.
Minkäänlaista kattavaa kuvausta maailmasta jossa kaikki käy järkeen ei edes yritetä luoda, baol-velhot osaavat asioita, valtaapitävät tahot manipuloivat medioita, uutisfilmien muokkaus on arkipäivää ja ensimmäisen asteen todellisuus on monelle liikaa, maailma on täynnä eksentrisiä ryhmittymiä jne.
Ja kun koko purskaus on mahdutettu 150 sivuun niin eipä siinä edes ole tilaa loputtomille infodumppauksille, darlings have been killed.
Aloin myös pohtia omaperäisyyttä ja kirjaa kokonaistaideteoksena: sinänsä monet vaikuttajat (joita tuolla ylempänä mainitsin) ovat hyvin tunnistettavissa eikä tässä kirjassa ole mitään huikaisevan omaperäistä mitä en olisi ikinä ennen nähnyt, mutta ehkä se on osa Baolin henkeä, varasta parhailta ja muokkaa se haluamasi kaltaiseksi, vaikuttajien kuuluukin näkyä.
Baol voitti Tähtivaeltaja-palkinnon 1998, hivenen ironista kun kirjallisuuspalkinto-kohtaus on kirjan mainioimpia kohtauksia...ja pasto italiano jolkottelee eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti