Ja yhä vaan kirjastosta tehtyjä "tää näyttää kiinnostavalta"-poimintoja. Celatin kirja (suomennos Hannimari Heino) sisältää neljä pitkähköä hivenen absurdiin taipuvaa novellia. Yhdessä mies yhtäkkiä päättää lakata puhumasta (ja käyttäytyy muutenkin omalaatuisesti), toisessa mainosmaalari fiilistelee valosta, kolmannessa kirjallisuudenopiskelija haluaa tietää mitä ne kirjat oikeasti tarkoittavat (ja professorit ja kriitikot ja muut silloin kun puhuvat kirjoista) ja neljännessä miehellä on harmia täysikasvuisesta pojastaan joka ei ymmärrä lähteä omilleen...
Huomasin LibraryThingissa jonkun luonnehtineen tätä Calvino-liteksi joka onkin varsin sopiva kuvaus. Vähän samoja piirteitä näissä on, tavallinen elämä karkaakin jonnekin absurdin puolelle ja tapahtumat esitetään aika pelkistetyn humoristisesti. Ihan kivoja ideoita ihan kivasti toteutettuna mutta jotenkin en nyt jaksanut suuremmin innostua, olen nähnyt samaa aiemminkin ja paremmin tehtynä.
Mutta vielä yksi osuma Pasto italianoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti