Harvoin tulee luettua kirjoja yhdellä istumalla kannesta kanteen, yleensä luen pätkissä useampia ja menen nukkumaan ajoissa vaikka olisi hyväkin kirja kesken, mutta tässä tuli taas sellainen teos että kun myöhään illalla aloitti niin kas vain, kello olikin jo lähempänä kolmea ja kyllähän nämä pari lukua vielä tästä...vetävästi kirjoitettu kirja siis ja kiinnostavasta aiheesta.
Sharman kirjasta olin jotenkin etäisesti tietoinen, Ketjukolaaja mainitsi sen aiemman postauksen yhteydessä kun kaipailin kirjoja joissa mm. politiikkaa käsiteltäisiin perinteisestä liturgiasta poiketen, ja tulipa se sitten vastaan kirjaston Bestseller-hyllyssä (joita en siis tule kovin usein vilkuilleeksi, ihanuutuuksia ei niin tule luettua).
Sharma seikkailee tapaamassa ihmisiä Brysselistä Helsingin ja Kotkan kautta Lieksaan, jututtaa ihmisiä Perussuomalaisten luottopoliitikoista tavallisiin tallaajiin, äänestäjiin tai potentiaalisiin sellaisiin, ja hieman myös muita sopivasti vastaantulevia kiinnostavia ihmisiä. Ja laittaa peliin myös sopivasti itseään, omia taustojaan, elämänkokemuksiaan ja pohdintojaan (ja facebook-päivityksiään ja ystäviensä kommentteja niihin), tärkeänä teemana mm. mitä on olla suomalainen ja olenko minä (siis Sharma, mutta jatkoajatuksena tietysti myös minä) suomalainen.
Avarakatseinen toisaalta-ja-toisaalta-ajatteleva toimittaja tapaa siis monenlaisia ihmisiä, tulee ilmeisesti varsin hyvin juttuun näiden kanssa (mieleen toki tulee oliko niitä negatiivisempiakin kokemuksia minkä verran jotka jätettiin käsittelemättä) ja näitä ajatuksia sitten puretaan kirjan sivuille, ja niinhän siinä tapaa käydä kun kaivellaan että maailma on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä samalla tavalla ajattelevien kaverien somepäivityksistä ja valtamedioista voisi päätellä...
En tästä nyt tietenkään kääntynyt persujen kannattajaksi (eikä kai se ollut tarkoituskaan) ja olen epäilemättä sekalaisista asioista eri mieltä monien kanssa (vaikka vaikutti siltä että ryhmän sisältä löytyy edustettuna suunnilleen kaikki mahdolliset mielipiteet) mutta kiinnostava silti oli lukea näitä ajatuksia ja näkemyksiä niin että aivopesu niiden puolesta tai niitä vastaan jää kohtuullisen vähäiseksi, ja samalla pohtia tarkemmin mikä se oma suhtautuminen sekalaisiin asioihin onkaan. Ja jäi tuntumaan siltä että käsiteltäviä asioita joita media noin yleensä ottaen voisi pureksia muttei niin tee riittäisi useammankin kirjan tarpeiksi...
2 kommenttia:
Kuulostaa siltä, että olet löytänyt kirjasta ajattelemisen aihetta perinteisemmän konsensus-meiningin rajojen ulkopuolelta. Niitten pitkään ulkopuolisten kansanosien mukaantuominen suomalaisen poliittisen keskustelun keskiöön lieneekin Perussuomalaisten kiistämätön ansio. Olipa asioista muuten samaa mieltä tai ei. No, nyt kuulostin itse melkein poliitikolta. Pitänee ruveta nukkumaan yön yli.
Minäkin tilasin itselleni pari pokkarillista poliittista nokittelua. Näin kuumalla vain ei jaksa vielä keskittyä niihin. "Voi, kun pian tulis pakkanen...!"
Juu, näkemyksiä riitti ja Sharman prosessissa niitä käsiteltiin ehkä vähän turhankin myötäsukaisesti (sekalaisia kohtia olisi voinut haastaa kärkevämmin) mutta eipä näitä näkökulmia pahemmin ole esille tuotu koska Oikeat Mielipiteet (suoraan poliitikkojen puheita en niin jaksa kuunnella, mieluummin diibadaabasta puituna).
Ja pitipä käydä vilkuilemassa netistä löytyikö tästä osumia lukupäiväkirjoissa tai muissa, ja näköjään muutamakin oli kirjan tuominnut koska se ei Edustanut Oikeita Mielipiteitä eikä demonisoinut kohdettaan.
Lähetä kommentti