Selailin kirjaston hyllyjä katsellen mitäköhän lukisi seuraavaksi, katselin selkämyksiä, kansia ja takakansia, tuossa olisi joku nevöhööd aika ohut Keltaisen kirjaston kirja, jaa, tsekki...alkulause sai sitten haluamaan kokeilla pitemmälle: Prahassa asuu yli miljoona ihmistä joita en haluaisi tässä nimetä. Jatkokin oli sitten omalaatuisen huumorin siivittämää...
Tässä välissä Vaculíkin nimi tuli vastaan juuri maratoonaamassani toisessa tsekkiläiskirjassa Ihmismielten insinööri, sen mukaan salainen poliisi otti yhteyttä ulkomailla asuviin tsekkiläisiin kirjallisuusihmisiin useimmin Vaculíkin nimissä, joskus Havelin tai Hrabalin mutta yleensä terveisiä välitettiin Vaculíkilta. Ja ilmeisesti tämäkin teos on ollut samizdat-kirjallisuutta, ja tekijätiedoissa mainitaan kirjan olevan "suomennettu tsekinkielisestä käsikirjoituksesta" (suom. Kirsti Siraste).
Mutta älkäämme puhuko poliittisesta historiasta, lapsukaiset, puhukaamme kirjasta koska sillä on alku ja loppu. Päähenkilömme asuu vaimonsa ja kahden poikansa kanssa Prahassa vaikka on alunperin kotoisin maalta, ja ollessaan luonnollisesti huolissaan poikiensa heikentyneestä luontosuhteesta hankkii kotiin lemmikkieläimeksi marsun (Cavia porcellus). Päähenkilömme on myös töissä valtionpankissa jossa työntekijät varastavat ja vartijat nappaavat nämä ovella ja takavarikoivat varastetut setelit, mutta tuntuu että paikassa on myös jokin toinen rahan kiertokulku joka uhkaa koko talousjärjestelmää...ja miten tuo amerikkalainen taloustieteilijä E.A.Poe liittyy kaikkeen? Päivisin päähenkilö yrittää selvittää näitä mysteerejä, öisin tutkii marsun ja myöhemmin marsujen käytöstä...
Kirjan alkupuoli on arkea absurdin humoristisella kertojaäänellä, mutta tuotapikaa huumoriin tulee huomattavasti synkempi ja ahdistavampi vire, hilpeää parodiaa maustetaankin aimo annoksella Kafkaa. Ja tottakai tässä on lapiokaupalla yhteiskunnallista kommentointia omalaatuiseen symboliikkaan verhottuna, arvatkaa vain mihin Vaculík passiivisia kanssakansalaisiaan vertaa...
Herätti sekä ajatuksia että tunteita, laidasta laitaan, hyvä kirja. Lukekaa.
4 kommenttia:
Kuopion seudun kirjastoista ei tätä löydä - paitsi siitä yhdestä isosta kirjastosta junaratan varresta. Tekisivät elokuvan niin katselisin. Kuvauksesi perusteella voisi toimia kuunnelmanakin, paljon kertojan ääntä.
Suomennos ilmestyi 1977, ja on varmaan niitä vähemmän tunnettuja Keltaisen kirjaston kirjoja, eli ei uusintapainoksia...
Mahtaisikohan tästä tulla toimivaa elokuvaa, kuunnelma sen sijaan voisi olla hyvä. Koko kirja on minäkertojan tekstiä paitsi muutama pätkä jossa kertoja päättääkin siirtyä kolmanteen persoonaan (ja parin kappaleen jälkeen unohtaa ja palaa minämuotoon).
Kiitos vinkistä. Prahan matkan jälkeen olisi kiinnostavaa lukea tsekkiläistä kirjallisuutta ja omituisuudessaan kuulostaa sellaiselta että voisin pitää.
Jees, muista kuin näistä Vaculikista ja Skvoreckysta, Karel Capek on tottakai hieno: jos Salamanterisota on lukematta niin sysää sekin lukujonosi kärkeen.
Hrabalia olen lukenut mutta ei se niin suurta vaikutusta minuun tehnyt, vähän siinä on myös absurdismia ja symbolismia mutta...Havelia pitäisi ehkä joskus myös kokeilla.
Ja Kafka tietysti vaikka saksaksi kirjoittikin.
Lähetä kommentti